Della had two competitions, an agility and a jumping competition. The judge for the evening was our coach Reetta Mäkelä so I had some pressure on me. I mean, I really wanted to show Reetta I have learnt something though the most important thing was to have fun with Della and enjoy being back on track with her again. The result was just going to be a side issue.
At the end of the evening we had made two disqualifications, but this time they were two very good ones. Della paid attention and I really tried to do my best keeping the package together, but... On the first track I lost it at the sixth obstacle. Della was to perform the weave poles but when I glanced at my dog - only for a second - to make sure that Della followed me, my chest showed Della in another direction. In other words, that quick glance made Della chose the nearby tunnel instead of the weave pole entry. After that the rest of the track went very well and I felt a nice hunger grow...
The other track, the jumping competition, started off just great. Della had fun, I enjoyed every step of our journey and having only four obstacles left I even thought we would be able to make a clean run... How many times have I not told Pasi's and my trainees that you never think anything before you have passed the finish line, on the track you work with your dog all the time. No partying before having finished! My thought of success made me hurry too much and I made Della pass an obstacle. When I tried to get her back, she performed it from the wrong side and we were disqualified. Again I had messed up but what a feeling! Della's speed was great, my handling can always get better but now there was an idea of good agility and we were working together. Now I just have to check the calendar for competitions. I had such fun and it's always so nice to be competing in Rauma. Thank you to RKS for great evening competitions!
Della four and a half years ago, still knowing nothing of agility.
.JPG)
Della neljä ja puoli vuotta sitten ja vielä tietämätön agilitystä.
Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisin pakkaamassa viikon lomalle Saariselän Keskiyön Kisoihin Pohjois-Suomessa. Meidän oli kuitenkin pakko peruuttaa kauan odottamani matka, koska Pasille tapahtui onnettomuus hänen kaatuessaan pahasti polkupyörällään murtaen oikean käden värttinäluun. Sen sijaan, että olisimme osallistuneet tulevana viikonloppuna Saariselän kisoihin, päätin osallistua RKS:n iltakisoihin Dellan kanssa.
Dellalla oli kaksi kisaa, agility- ja hyppyrata. Illan tuomarina oli meidän valmentajamme Reetta Mäkelä, joten minulla oli hieman paineita. Tahdoin todella näyttää Reetalle, että olimme oppineet jotain vaikka tärkein asia olikin pitää hauskaa Dellan kanssa ja olla taas takaisin radalla. Tulos oli sivuseikka.
Illan lopuksi olimme tehneet kaksi hylkyä, mutta tällä kertaa ne olivat hyviä sellaisia. Della oli hereillä ja minä todella tein parhaani pitääkseni paketin kasassa, mutta... Ensimmäisellä radalla ohjaus hajosi kuudennella esteellä. Dellan oli tarkoitus mennä kepeille mutta kun vilkaisin -vain sekunnin - Dellaa varmistaakseni, että se seurasi minua, liikkeeni käänsi Dellan toiseen suuntaan. Toisin sanoen, tuo nopea vilkaisu sai Dellan valitsemaan putken keppien sijaan. Tuon jälkeen loppurata sujuikin mallikkaasti ja tunsin mukavan nälän kasvavan...
Toinen rata, hyppykisa, alkoi todella hyvin. Dellalla oli hauskaa ja nautimme joka askeleesta ja kun jäljellä oli enää neljä estettä ajattelin, että meillä olisi mahdollisuus tehdä puhdas rata... Miten monta kertaa olenkaan sanonut Pasille ja kuolutettavilleni ettei radalla ajattella mitään muuta ennen kuin viimeinen este on suoritettu, radalla ohjaat koko ajan vain koiraa. Ei juhlimista ennen kuin on saavuttu maaliin! Ajatus hyvästä suorituksesta sai minut hätiköimään ja ohjasin Dellan esteen ohi. Yrittäessäni saada Dellaa takaisin, se suoritti esteen väärään suuntaan ja teimme hylyn. Olin taas mokannut, mutta mikä tunne! Dellalla oli hyvä vauhti, ohjaukseni voisi tietenkin olla parempi, mutta nyt se muistutti hyvää agilityä ja teimme rataa yhdessä. Nyt täytyy katsoa kalenterista uusia kisoja. Minulla oli todella hauskaa ja Raumalla on aina mukava kisata. Kiitos RKS hienoista iltakisoista!
Lena! Olen varma, että vielä onnistut Dellan kanssa! Älä luovuta, älä anna kenenkään kommenttien masentaa, vaan usko siihen, että te yhdessä pystytte! Kaikki yritys palkitaan kyllä! Pasille toipumisia!
VastaaPoistaT: Suvi