sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Holiday, homesickness and happy dogs / Loma, koti-ikävä ja iloisia koiria

I really looked forward to my upcoming holiday, but as usual I took nothing for granted before actually seeing it coming true.  I have been let down so many times during the years and travel reservations and plans have been either cancelled or postponed.  Just the fact that Pasi and I were going to enjoy a couple of weeks of our summer holiday in November is crazy enough to explain the situation we're dealing with.  I am painfully aware of having a too soft heart at times, being too loyal to my employer and not prioritizing my own interests.  Though no one has ever thanked me for it, I never learn.  Therefore I wasn't even surprised when I had to work a few days during my planned holiday and my two weeks of laziness turned into a week and a half.  Thank goodness we went to Sweden, because without leaving the country I would probably still be in the office.  Most people dream about money, I wish for an assistant...

Going to Sweden means a lot to me.  I have noticed that I am getting more and more homesick the older I get.  I just feel like I am nowadays developing an increasing need for being close to my family.  In a way this aching stage is beautiful because it tells us how important we are to each other.  Love hurts.

Our dogs had a great time and were so spoiled by my sister and her two boys.  Our pack really enjoyed Christmas in advance and got training treats and too many - but absolutely lovely - toys in different shapes and materials.  In return Brie shared her famous kisses, which means you get a full service wash of your face and a small love bite in one of your ears.  That girl just melt hearts!

Summer holiday in the late fall in Sweden.












Kesäloma myöhäis-syksyllä Ruotsissa.

Minä todella odotin tulevaa lomaani, mutta niin kuin aina, mikään ei ole varmaa ennen kuin se toteutuu.  Olen pettynyt niin monesti kuluvien vuosien aikana kun matkat ja suunnitelmat on jouduttu perumaan tai siirtämään.  Jo se tosiasia, että Pasi ja minä aiomme nauttia pari viikkoa kesälomaa marraskuussa, kertoo miten hullussa tilanteessa olemme.  Olen tuskaisen tietoinen siitä, että olen usein liian hyvä sydäminen olemalla uskollinen työnantajalle ja jättämällä omat tarpeeni toiselle sijalle.  Vaikka en milloinkaan saa siitä kiitosta, en koskaan tunnu oppivan sitä.  Siksi ei ollut yllätys kun minun piti tehdä muutama päivä töitä suunnitellun loman alussa ja kahden viikon laiskottelu jäi puoleentoista viikkoon.  Luojan kiitos menimme Ruotsiin, sillä ilman maasta lähtöä olisin luultavasti edelleen ollut konttorilla.  Useimmat ihmiset unelmoivat rahasta, minä toivon assistenttia...

Ruotsiin meno merkitsee minulle paljon.  Huomaan potevani koti-ikävää enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulen.  Minulle tuntuu kehittyneen kasvava tarve olla lähempänä perhettäni.  Tavalla tämä kivulias tunne on ihana, koska se kertoo miten tärkeitä olemme toisillemme.  Rakkaus tekee kipeää.

Koirillamme oli hienoa aikaa ja siskoni ja hänen pojat hemmottelivat ne pilalle.  Laumamme sai nauttia joulusta etukäteen ja sai treeniherkkuja ja liikaa - mutta aivan ihania - erilaisia leluja.  Kiitokseksi Brie jakoi kuuluisia suudelmiaan, mikä tarkoittaa täydellistä kasvopesua ja pieniä rakkauspuremia korvaan.  Tämä tyttö todella sulattaa sydämet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti