The absolute highlight of the year was when a longed for dream at last came true and Taika got her champion's title in agility at the age of ten. Our Iron Lady is the first one of our dogs to become a champion and I am really proud of the work Pasi has made with a dog that only touches a contact by mistake..!
Speaking of setting and achieving goals, I am more than satisfied with Della. Della picked her last certificate in Class 2 at agility competitions in the Åland Islands last spring, which entitled her to compete in the highest class, Class 3. Having dealt with a dog that primarily chose to avoid or pass obstacles instead of performing them for not so very long ago, makes me want to pinch my arm. Just to be sure I will never forget the feeling when you succeed with something that seemed to be quite a hopeless case at first. Della's self-confidence has grown tremendously during the past few years, thanks to my dedicated coaches, Reetta Pirttikoski in agility and Kati Häkli in obedience. Two amazing persons I will never be able to thank enough.
Almost at the same time Della changed class in agility, we also got our first approved result at an obedience trial. We scored 176 points out of 200 and came in fourth. Now we're working on the movements in the Open Class for giving it a try some time later on this year.
In June our pack grew when the lovely bitch OBrie of the Scheepdog Jumpers entered our lives. For many years I have been suffering from an annoying fear of flying, but when we we're about to take off for Schipol, Amsterdam I couldn't think of anything else than of the lovely puppy I was going to meet with. I have experienced the best Midsummer ever thanks to our marvellous friends, Ria and Rami. Through them we got in touch with Yvonne and Roderick and their kennel Of The Scheepdog Jumpers, from which I have been blessed with an absolutely amazing little Dutch "cheese dog" called Brie.
Life's not only a big laugh all the time. No, there's also sadness at times. This time my tears have been shed over the very sad incident that hit Kuura at our agility training a few months ago. A dog, training obedience in the same place and at the same time as we were training agility, came through the light protection wall between the courses. The dog, a young Schnauzer, wasn't at all aggressive but the situation when it came so surprisingly through the wall and started to chase Kuura, has left deep marks in Kuura's self-confidence. Today Pasi has got a dog with an enormous potential, the only problem is how to get it out because after the attack Kuura has decided she does not like agility anymore...
I really hope we will be able to find a solution to Kuura's problem. The keywords are training, where creating a good mood is the most important thing, and a lot of patience. If I got Della to work quite properly again, I am sure Pasi will manage to do the same with Kuura. Unfortunately we've been dealing a bit too much with situations like this in our team lately so I cross my fingers for this to be the last one. I want to trust in 2016 and that it's going to be a funny and prosperous year. Time will tell...
Great memories from 2015.
Hienoja muistoja vuodelta 2015.
Olemme päättäneet todella hienon luvun elämässämme. Vuosi 2015 on takana ja muistamme sen uskomattomana vuotena. Teamimme on kokenut hienoja hetkiä ja monet henkilökohtaiset tavoitteet on saavutettu. Mitään ei ole saatu ilmaiseksi, mutta ilman kovaa työtä ei se myöskään maistuisi niin makealta. Olen enemmän kuin tyytyväinen vaikka 2015 toi myös muutamia kyyneleitä mukanaan. Sellaista elämä on. Mikä ei tapa se vahvistaa. Tarvitsemme vastoinkäymisiä kasvaaksemme ja vahvistaaksemme taitojamme. Viisaasti käsiteltynä ne pitävät meidät nälkäisenä.
Vuoden ehdoton kohokohta oli pitkään unelmana olleen Taikan agilityvalion saaminen sen täyttäessä kymmenen vuotta. Rauta rouvamme on meidän ensimmäinen valiokoiramme ja olen todella ylpeä siitä työstä mitä Pasi on tehnyt koiran kanssa joka ottaa kontaktin vain vahingossa..!
Kun puhutaan tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta olen enemmän kuin tyytyväinen Dellaan. Della saavutti viimeisen sertinsä 2. luokassa keväällä Ahvenanmaalla ja sai näin oikeuden kisata korkeimmassa 3. luokassa. Koira joka halusi pitkään ainoastaan ohittaa esteet niiden suorattamisen sijaan, saa minut nyt miltei nipistämään kättäni vain ollakseni varma, etten koskaan unohda sitä tunnetta kun saavutat jotain mikä aluksi on tuntunut miltei mahdottomalta. Dellan itseluottamus on kasvanut uskomattomasti muutaman vuoden aikana, kiitos asiaan omistautuneille valmentajille, Reetta Pirttikoski agilityssa ja Kati Häkli tokossa. Kaksi ihanaa henkilöä joita en koskaan voi kiittää tarpeeksi.
Miltei samaan aikaan kun Della nousi agilityssa, saimme myös meidän ensimmäisen hyväksytyn tuloksen toko-kokeessa. Saimme 176 pistettä 200 mahdollisesta ja sijoituimme 4. sijalle. Nyt harjoittelemme avoimen luokan liikkeitä osallistuaksemme kokeeseen myöhemmin tänä vuonna.
Kesäkuussa laumamme kasvoi ihanalla OBrie of the Scheepdog Jumpers nartulla joka tuli elämäämme. Olen jo vuosia kärsinyt ärsyttävästä lentopelosta, mutta kun nousimme koneelle suuntana Schipolin lentokenttä Amsterdamissa, en ajatellut muuta kuin ihanaa pentua jonka kohta tapaisin. Sain kokea kaikkien aikojen parhaan Juhannuksen, kiitos mahtavien ystävien Ria ja Rami. Heidän kauttaan tutustuimme Yvonneen ja Roderickiin ja heidän kenneliinsä Of The Scheepdog Jumpers, mistä olen saanut aivan uskomattoman pienen hollantilaisen "juustokoiran" nimeltään Brie.
Elämä ei ole aina pelkkää iloa. Silloin tällöin on myös suruja. Tällä kertaa kyyneleitä aiheutti ikävä Kuuraa kohdannut tapahtuma agilityharjoituksissa muutama kuukausi sitten. Samassa hallissa samaan aikaan tottelevaisuutta harjoitellut nuori snautseri, joka ei ollut ollenkaan aggressiivinen, tuli läpi kenttiä erottavan kevyen väliseinän ja alkoi jahdata Kuuraa, tapahtuma on jättänyt syvät jäljet Kuuran itseluottamukseen. Nyt Pasilla on suunnattoman potentiaalin omaava koira, jonka ainoa ongelma on, että hyökkäyksen jälkeen se ei halua tehdä enää agilitya...
Toivon todella, että pystymme ratkaisemaan Kuuran ongelman. Avain on harjoittelu, missä hyvän mielen saavuttaminen on tärkeintä, ja paljon kärsivällisyyttä. Jos minä sain Dellan toimimaan aikanaan kunnolla, olen varma, että Pasikin onnistuu Kuuran kanssa. Valitettavasti, olemme joutuneet tällaisiin tilanteisiin liian usein viime aikoina, joten toivon todella ettei sitä enää tapahtuisi. Haluan uskoa vuoteen 2016 ja, että se tulee olemaan hauska ja antoisa vuosi. Aika näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti