Wind of change / Muutosten tuulet

It's never easy to make changes.  It usually means you have to leave something behind.  If it is a change you have really waited for it won't be so hard to go on, but if the change means you will have to leave something dear it's not so simple.

One of my most extraordinary changes was my moving to Finland.  Leaving Sweden, my family and friends for a new country was exciting but not easy at all.  The loss I felt when the ferry left Stockholm in December 1993 was completely new to me.  It hit me with such intense which I had not at all expected and the always so controlled me, was knocked out.  It was like someone had put a hand around my heart and strangled it slowly.  I had a hard time to breathe and I was terribly cold.  The feeling of dying a bit was extremely strong and I will always carry it with me, an unforgettable pain.

The change I have before me now will also leave traces in my heart because in a way I am leaving a family again.  The difference this time is that the concept family is symbolic and is not concerning genuine family ties.  This particular family has changed in many ways during the last ten years and unfortunately I can't say I like what I have experienced lately.  I really miss the good old times, the spirit and my friends from back then.  I am referring to our dog club in Harjavalta, which has been like a second home to me.  Due to the way it's working today, Pasi and I have decided to leave it.

We will never get back what we once had in Harjavalta and in my opinion, it's always a sign for moving on when you feel you're actually doing the opposite.  Next year we will compete in the name of West Coast Agility Team (WeCA).  WeCA is a pure agility club situated in Pori and agility is what we mainly do, which made our decision quite easy in the end.

I am very lucky for having experienced and been part of the golden age of agility in Harjavalta.  I will always remember how it all started in the beginning of 2000 with old and poor obstacles, a small group of enthusiasts and a rough field full of weed.  It was a fine time with beautiful memories, which are kept forever in my heart.  And, yes, I will miss Harjavalta and a small part of my heart will always beat for it and put a smile on my face.

Our future WeCA racing machines.

Meidän tulevat WeCA:n kisakoneet.

Koskaan ei ole helppo tehdä muutoksia.  Usein se tarkoittaa, että sinun on jätettävä jotain taaksesi.  Jos kyseessä on muutos jota olet todella odottanut, asia ei ole kovin vaikea, mutta kun muutos tarkoittaa, että sinun pitää jättää jotain rakasta taaksesi asia ei ole niin yksinkertainen.  Se sattuu.

Yksi merkittävimmistä muutoksistani oli muuttoni Suomeen.  Jättää taakseni Ruotsi, perheeni ja ystäväni uuden maan takia oli jännittävää, mutta ei ollenkaan helppoa.  Menetys jonka tunsin laivan lähdettyä Tukholmasta vuonna 1993 oli minulle aivan uutta.  Se iski minuun odottamattomalla tavalla johon en ollut varautunut ja minä joka olin aina ollut niin varma ja valmistautunut kaikkeen, olin tyrmätty.  Oli kuin sydämeni olisi joutunut käteen joka puristi sitä hitaasti.  Minun oli vaikea hengittää ja minun oli kauhean kylmä.  Vahva tunne, että osa minusta kuoli ja kantaisin sitä tunnetta aina mukanani, ikuista kipua. 

Sama tunne kuin silloin, tulee taas jättämään sydämeeni jäljet, koska tavallaan olen taas jättämässä perheeni.  Erona tällä kertaa, että käsite perheeni on symbolinen eikä kosketa todellisia perhesiteitäni.  Tämä symbolinen perheeni on muuttunut monin tavoin viimeisen kymmenen vuoden aikana ja minun on todettava, etten välttämättä ole pitänyt viime aikaisista muutoksista.  Kaipaan todella vanhoja hyviä aikoja, sitä henkeä ja ystäviäni silloin.  Tarkoitan koirakerhoamme Harjavallassa, joka on ollut minulle kuin toinen koti.  Se miten se toimii tänään on saanut Pasin ja minun tekemään päätöksen ja jättämään sen. 

Minun mielestäni emme tule koskaan saamaan takaisin sitä mitä meillä joskus oli Harjavallassa, se on aina merkki, että on siirryttävä eteenpäin kun asiat menevät taaksepäin.  Ensi vuonna tulemme kisaamaan toisen seuran, West Cost Agility Team (WeCA), riveissä.  WeCA on puhtaasti Porissa toimiva agiltyseura, laji jota pääasiassa harrastamme, syy joka helpotti päätöksen tekoamme.

Olen erittäin ilonen siitä, että sain osaltani kokea agilityn kulta-ajan Harjavallassa.  Tulen aina muistamaan kun aloitin agilityn 2000-luvun alussa vanhoilla huonoilla esteillä, pienessä intohimoisessa ryhmässä huonokuntoisella kentällä täynnä ruohotuppaita.  Se oli hienoa aikaa ihanin muistoin jotka tulevat aina säilymään sydämessäni.  Tulen kaipaamaan Harjavaltaa ja pieni pala sydäntäni tulee aina sykkimään sille ja tuomaan hymyn kasvoilleni.

Helmi

Our life is not only competing and training.  There's also time for long walks in the woods, playing in the garden and lazy moments on the couch.  Some weeks ago we also had the pleasure to take care of a sheltie pup called Helmi.  Helmi belongs to a colleague of ours.  He was going abroad for the weekend and needed someone to look after his little girl.  I don't think I have to mention that Helmi was more than welcome to our home and we enjoyed five days of lovely puppy life.  Brie made friends with Helmi at once and we had a couple of inseparable tricoloured youngsters that really put smiles on our faces.

Adorable Helmi and her sweet companion Brie.  

Ihana Helmi ja hyvä ystävä Brie.

Meidän elämämme ei ole vain kilpailuja ja treenejä.  Meillä on myös aikaa pitkiin kävelyretkiin metsissä, leikkimistä pihalla ja löhöämistä sohvalla.  Muutama viikkoa sitten meillä oli myös ilo hoitaa shelttipentua nimeltään Helmi.  Helmi on työkaverimme koira.  Työkaverin matkustaessa viikonlopuksi ulkomaille hän tarvitsi jonkun pitämään huolta pienestä tytöstään.  Minun ei varmasti tarvitse sanoa, että Helmi oli enemmän kuin tervetullut kotiimme ja nautimme niistä viidestä päivästä pennun kanssa.  Brie tutustui heti Helmiin ja sen jälkeen meillä oli erottamaton nuori trikkipari joka todella sai meidät hymyilemään.

08.10. Happy Birthday, Kuura!

Our madcap Kuura turns three years today.  It's amazing how time flies.  It feels like Kuura just got here.  Kuura is still the same sweet hurricane as she was three years ago and the power that makes her spin shows no signs of tailing away.  Kuura's intense temper has made agility a real challenge, because instead of using her bursting energy to jump and climb the obstacles she often almost hysterically barks at Pasi and also bites his trousers at times.  It's hard to understand that this very same dog is doing an absolutely magnificent work in obedience.  Kuura, our lovely Lady Grey, never stops surprising us.

Länsimetsän Kuurankukka.

Länsimetsän Kuurankukka.

Meidän rasavilli Kuura täyttää tänään kolme vuotta.  Ihmeellistä miten aika rientää.  Tuntuu kuin Kuura olisi juuri tullut.  Kuura on edelleen se sama ihana pyörremyrsky kuin kolme vuotta sitten ja pyörre ei näytä laantuvan.  Kuuran kiihkeä luonne on tehnyt agilitysta todellisen haasteen, sen sijaan, että se hyppäisi ja kiipeäisi esteitä se melko usein hysteerisesti haukkuu Pasille ja puree joskus housun lahjetta.  On vaikeaa uskoa, että tämä sama koira tekee aivan mahtavaa työtä tottelevaisuudessa.  Kuura, meidän ihana Lady Grey, ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä.

The Agility District Championships 2016, Rauma / Satakunnan Piirinmestaruus 2016, Rauma

Again this update is not in chronological order, but I hope it won't mind too much.  There's so much fun going on with our dogs these days and I just have to face the fact that our blog comes second.  I am really trying to collect my thoughts at night with the help from my iPad, but too often I have fallen asleep.  I hope it's not a sign of me getting old..!

I do not want to sound like a broken record, but I am very proud of our dogs.  On September, 11th we competed in the agility district championships with Della and Taika in Rauma.  It was a beautiful autumn day with great weather and well arranged competitions.  The agility people at the club of RKS (Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry) know their business and it's always a pleasure to take part in their events.

To get placed in the district championships you need two approved results which are combined from an agility and a jumping course.  Unfortunately, Pasi and Taika were not placed at all due to two harmful disqualifications.  It was really a pity, because Taika did very well and it would have been nice to see her succeed before putting competing aside due to her age.

Della started off very well with a clean run.  OK!  It was not our prettiest run in history but fortunately we still haven't got any points for style in agility.  Della was placed 10th after the jumping course and I felt really pleased before entering the final agility course.  Della did a great job again and we had a clean run coming up when I got a bit too excited and forgot to slow Della down before the weaving poles.  This fault really annoyed me, because instead of ending up on an 8th place in the district championships we could have picked the "bronze".  It's only speculations though and I have to remember that Della and I have just began our journey.  As I have written before - you can't have everything at once!  The main thing is to have fun and that's what I have when competing nowadays.  I think it shows too.

Team picture - competitors and supporters.

Tiimikuva - kilpailijat sekä tukiryhmä.

Päivitykseni ei tälläkään kertaa tule kronoloogisessa järjestyksessä, mutta toivottavasti se ei haittaa.  Koirien kanssa tapahtuu nyt niin paljon hauskoja asioita, joten blogipäivitykset ovat toisella sijalla.  Yritän todella kasata ajatukseni öisin iPadin avulla, mutta liian usein olen nukahtanut.  Toivottavasti se ei ole merkki vanhenemisestani..!

En haluasi kuulostaa rikkoutuneelta äänilevyltä, mutta olen erittäin ylpeä koiristani.  Della ja Taika kisasivat Raumalla 11. syyskuuta agilityn piirinmestaruuskisoissa.  Oli hieno syksyinen päivä, kaunis sää ja hyvin järjestetyt kisat.  RKS (Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry) osaa hommansa ja on aina ilo osallistua heidän järjestämiin kisoihin.

Saadakseen sijoituksen piirinmestaruuskisoissa pitää saavuttaa kaksi tulosta, toinen on agility- ja toinen hyppyrata.  Valitettavasti Pasi ja Taika eivät sijoittuneet kahden harmillisen hylyn takia.  Se oli todella harmi, sillä Taika teki hienoja suorituksia ja se olisi ollut mukava nähdä sen menestyvän ennen kuin se jättää kisaradat korkean iän takia.

Della aloitti hienosti puhtaalla ratasuorituksella.  OK!  Se ei ollut kaunein suorituksemme uran aikana, mutta onneksi agilityssa ei vieläkään jaeta tyylipisteitä.  Dellan sijoitus oli 10. hyppyradan jälkeen ja olin todella tyytyväinen startatessamme agilityradalle.  Della teki taas hienoa puhdasta rataa kunnes jännittäessäni unohdin hidastaa pujotteluun tultaessa ja saimme viisi virhepistettä.  Se todella ärsyttää minua, koska ilman virhettä olisimme todennäköisesti sijoittuneet "pronssille" emmekä sijalle 8.  Tämä on tietysti vain jossittelua ja minun pitää muistaa, että olemme vasta matkamme alkumetreillä.  Kuten olen kirjoittanut aikaisemminkin - et voi saada kaikkea kerralla!  Pääasia on hauskan pitäminen ja sitä meidän kisaaminen nyt on.  Uskon, että se myös näkyy meistä.