Christmas at Midsummer / Joulu Juhannuksena

Some things in life are almost too good to be true.  We're blessed with such good friends who are also blessed with the same kind of lovely friends.  These friends of ours, Ria and Rami, already tried to get us a sheltie from Holland a few years ago, but unfortunately it did not succeed back then for different reasons.  This year luck was on our side and I have brought an absolutely adorable puppy home with me from Holland.

I am not very keen on flying but for some reason I did not mind very much when I entered Finnair's plane for Schiphol Airport, Amsterdam last Friday together with Pasi, Ria and Rami.  I was like a child before Christmas waiting for Santa.

We had been in contact with the breeders, Yvonne and Roderick, for many months and last summer they also visited us during their stop in Finland before heading back to Holland.  Then I also got to meet with the mother of my puppy, Paige, and I just loved what I saw.  Paige is not just a beautiful blue merle, she's also equipped with a lovely temper.

OBrie of the Scheepdog Jumpers was born on April, 22nd.  Eight weeks later we went to Holland for a splendid Midsummer with hosts that offered us a memorable stay with all the ingredients for a top weekend.  The other day we packed our bags for getting back to Finland with a new member of the pack with us, Brie.

My first impressions of this little princess are just awesome.  At the airport of Schiphol Brie brought smiles to people's faces, she peacefully ate a small meal before our checking in surrounded by hundreds of passengers and being back in her travel bag Brie slept her trip through to Helsinki on her back with all four paws in the air.  The cabin crew's got a new mascot.

Thank you, Ria and Rami, for planning this adventure for me!  Thank you, Yvonne and Roderick, for giving me this opportunity and for trusting me with such a lovely puppy!  I am so grateful.

The new precious member of our pack:

OBrie of the Scheepdog Jumpers

"Brie"

Meidän lauman uusi kulta:

OBrie of the Scheepdog Jumpers

"Brie"

Jotkut asiat elämässä ovat melkein liian hyviä ollakseen totta.  Olemme onnekkaita, että meillä on ystäviä ja heillä samankaltaisia ihania ystäviä.  Nämä ystävämme, Ria ja Rami, yrittivät saada meille sheltin jo muutama vuosi sitten, mutta eivät silloin valitettavasti erinäisistä syistä onnistuneet.  Tänä vuonna onni oli meidän puolellamme ja olen tuonut Hollannista kotiin aivan ihanan pennun.

En pidä kovin paljon lentämisestä, mutta jostain syystä asia ei minua vaivannut viime perjantaina, kun astuin ulos Finnairin koneesta Schipholin lentokentällä Amsterdamissa Pasin, Rian ja Ramin kanssa.  Olin kuin lapsi jouluaattona Joulupukkia odottaessa.

Olemme pitäneet usean kuukauden ajan yhteyttä kasvattajien, Yvonnen ja Roderickin kanssa ja viime kesänä Suomen vierailullaan he kävivät myös meillä ennen paluutaan Hollantiin.  Sain silloin myös mahdollisuuden tavata pentuni emän, Paigen, ja pidin todella paljon näkemästäni.  Paige ei ole vain kaunis blue merle, hänellä on myös ihastuttava luonne.

OBrie of the Scheepdog Jumpers syntyi 22. huhtikuuta 2015.  Kahdeksan viikkoa myöhemmin matkustimme Hollantiin viettämään Juhannusta isäntäparin luo, jotka tarjosivat meille ikimuistoisen viikonlopun kaikilla mausteilla.  Toissa päivänä pakkasimme laukut palataksemme takaisin Suomeen uuden lauman jäsenen, pikku Brien, kanssa.

Ensimmäiset vaikutelmat pikku prinsessasta ovat mahtavat.  Schipholin lentokentällä Brie sai hymyn ihmisten kasvoille, hän söi rauhallisesti odottaessaan checking innissä satojen ihmisten pyöriessä ympärillä ja lennolla Helsinkiin Brie nukkui omassa laukussaan koko ajan, selällään kaikki tassut ylöspäin.  Lentoemännät olivat saaneet uuden maskotin.

Kiitos Rialle ja Ramille suunnitellessaan tämän seikkailun minulle!  Kiitos Yvonne ja Roderick, tästä mahdollisuudesta ja luottamuksesta minuun ja siitä, että sain tämän ihanan pennun! Olen niin kiitollinen.

Ticks / Punkkeja

I love summer.  The warmth, nature coming to life, fruit trees in beautiful blossom...  Then I remember!  Summer also brings creeping creatures like vipers, spiders and ticks.  Fortunately we have avoided ticks for almost two summers by now but this year Della succeeded in picking one from somewhere in our area only a few weeks ago.

I found it from the corner of Della's mouth and I wondered how I could have missed it, because the tick was in a really well-fed condition.  There was nothing else to do than shout for Pasi, my life-saver in cases like this, and in a second the tick was removed and killed by burning.

Though we've had a tick I am still firm in my belief that the power of garlic keeps them away.  I feed our dogs small amounts of garlic powder every morning mixed in their food.  I have done it for several years by now and all the year round.  Not one of our dogs have complained yet and the ticks have stayed away.

The one and only - I hope... 

Se yksi ja ainoa - toivottavasti...

Rakastan kesää.  Lämpöä, luonto herää eloon, hedelmäpuut kukkivat...  Sitten muistan!  Kesä tuo mukanaan myös kaikki ryömivät ja luikertelevat otukset kuten kyyt, hämähäkit ja punkit.  Olemme onneksi välttyneet punkeilta miltei kaksi vuotta, mutta tänä vuonna Della onnistui poimimaan yhden jostakin.

Löysin sen Dellan suupielestä ja ihmettelin miten olin voinut missata sen, koska se oli jo tukevassa kunnossa.  Ei ollut muuta tehtävissä kuin huutaa Pasi apuun, hengenpelastajani näissä tilanteissa, hetkessä punkki oli poistettu ja poltettu.

Vaikka meillä on ollut punkki, uskon edelleen vahvasti valkosipulin voimaan ja että se pitää punkit poissa.  Annan koirillemme pienen määrän valkosipulijauhetta joka aamu ruokaan sekoitettuna.  Olen tehnyt näin useamman vuoden ja vuoden ympäri.  Yksikään koiristamme ei ole valittanut ja punkit ovat pysyneet poissa.

23.05. Obedience Trial, Köyliö / Tottelevaisuuskoe, Köyliö

When things get going they get sometimes really going.  For two years I struggled with Della's lack of self-confidence in Class 2 in agility and I thought we will never pass on to Class 3.  Three years ago I took part in an official obedience trial and my dog left the course in the middle of the program.  Della did not stand the pressure of being close to the male judge nor his assistant, who's voice was too loud in Della's opinion.  Back then I thought we would never attend an official obedience trial again.

But, I just couldn't give up like that.  I knew what my dog could do under the right circumstances.  Della is an active dog, she loves doing obedience but being so insecure even the smallest thing can get her into a situation, where Della doesn't work anymore.

I decided to get in touch with Kati Häkli at Kontaktikoirat in Pori.  I cried for professional help and Kati arranged a place for Della in one of her groups.  This was in November 2012 and during the first six months Della got used to just being in a room with dogs very much bigger than herself.  We taught her that big and black do not always mean bad and dangerous.  Having been attacked twice while training agility Della had developed a deep fear for big black dogs.  The attacking dog only wanted to play but Della experienced it differently and the work to mend the damage has required patience, sometimes tears and more patience.

During these first six months at Kontaktikoirat I had a dog that hid under my chair in class.  When she was off the leash Della ran to the entry with her tail between her legs.  All the time I got valuable instructions from Kati and inch by inch Della got more and more brave and we could participate seriously in class.  Today I have a dog that goes to school with a tail wagging high.

After almost three years of therapy and training I just felt I had to attend a trial again.  I wanted to see where we stand today and I went to Köyliö.  In the Beginner's Class we were twelve participants, eleven working dogs and Della.  I was first out with Della.  I was quite relaxed because I had no bigger expectations.  If Della stayed by my side through the whole program, it would be an enormous personal win.

When the judge, Ilkka Steen, declared the results, Della and I had got 176 points out of 200.  Our trial was approved and we were placed fourth!  I couldn't almost believe my ears!  Thank you so much, Kati!  This is as much your win as ours.  Thanks for making the impossible possible!

Level of Competition: Beginner's Class

Sit for Exam: 9

Long Down (2 minutes): 10

Heel on Leash: 9

Heel Free: 7

Moving Drop: 9

Recall: 9

Moving Stand: 9

Jump: 9

Overall Impression: 10

We did it!

Teimme sen!

Kun asiat alkavat rullata ne todella rullaavat.  Kaksi vuotta kamppailin Dellan huonon itseluottamuksen kanssa agilityn kakkosluokassa ja luulin, ettemme koskaan nousisi kolmosluokkaan.  Kolme vuotta sitten osallistuimme toko-kokeeseen ja koirani lähti kentältä kesken kisan.  Della ei kestänyt olla lähellä miestuomaria eikä liikkeenohjaajaa, jonka ääni oli Dellan mielestä liian voimakas. Silloin ajattelin, etteemme osallistuisi enää toko-kisoihin.

En osannut kuitenkaan luovuttaa toko-uraa.  Tiesin mihin koirani kykenee oikeissa olosuhteissa.  Della on aktiivinen koira ja pitää tokon treenaamisesta, mutta pienikin asia voi saada hänet epävarmaksi ja koira menee lukkoon.

Päätin ottaa yhteyttä Kontaktikoirien Kati Häkliin Porissa.  Olin epätoivoinen ja tarvitsin ammattiapua, sain Katilta paikan yhteen hänen ryhmistä.  Tämä tapahtui marraskuussa 2012 ja ensimmäiset kuusi kuukautta Della totutteli olemaan samassa huoneessa muiden koirien kanssa, paljon isompienkin.  Opetimme hänelle, ettei iso ja musta ole aina paha ja vaarallinen, oltuaan kahdesti agilitytreeneissä hyökkäyksen kohteena, Dellalle oli tullut syvä pelko suuria mustia koiria kohtaan.  Dellaa kohti hyökännyt koira halusi vain leikkiä, mutta Della tunsi toisin ja kaikki työ tämän korjaamiseen on vaatinut kärsivällisyyttä, joskus kyynneleitä ja lisää kärsivällisyyttä.

Ensimmäiset kuusi kuukautta luokassa koira piiloutui tuolini alle.  Vapaana olleessaan Della juoksi ulko-ovelle häntä koipen välissä.  Sain kaiken aikaa arvokkaita neuvoja Katilta ja pikkuhiljaa Dellasta tuli rohkeampi ja pystyimme osallistumaan enemmän luokan harjoituksiin.  Nyt minulla on koira joka menee kouluun häntä heiluen.

Miltei kolmen vuoden terapian ja harjoitusten jälkeen tunsin, että minun oli pakko kokeilla kisata uudelleen.  Halusin nähda miten pitkälle olimme päässeet ja menimme Köyliöön.  Alokasluokassa oli 12 osallistujaa, 11 palveluskoiraa ja Della.  Startasin Dellan kanssa ensimmäisenä.  Olin rento, koska minulla ei ollut suuria odotuksia.  Jos Della pysyi rinnallani koko kisan läpi olisi se suuri henkilökohtainen voitto.

Kun tuomari Ilkka Steen ilmoitti tulokset, Della ja minä olimme saaneet 176 pistettä 200:sta.  Saimme ykköstuloksen ja sijoituimme neljänneksi!  En ollut uskoa korviani!  Kiitos paljon, Kati!  Tämä on myös sinun voittosi.  Kiitos, että teit mahdottomasta mahdollisen!

Alokasluokka

Luoksepäästävyys: 9

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 9

Seuraaminen taluttimetta: 7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

Luoksetulo: 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 10