It's almost unbelievable, but at last we've got a touch of summer! This spring has been everything but normal and only two weeks ago we got more snow for a day than we had seen during all winter. These very absurd weather conditions lately really make you ponder a lot and, unfortunately, the thought of a change in climate doesn't seem less scary. A visit to the beach last Sunday gave great comfort. All worries disappeared as the sun caressed our faces and the sound of the sea brought peace to our minds. The dogs went crazy and you just have to laugh when you see how they enjoy running in the fine sand. This time our team got the opportunity to play with one of Brie's friends from a previous obedience class. Elsa is an adorable and lively tricoloured sheltie, which loves to run too. For almost one and a half hour they got to play and Brie obviously remembered from last year how fun running in the water is. Brie almost succeeded in getting both Elsa and Kuura into the water too, at least they got their paws wet. Thank you, Janina and Elsa, for a great time on the beach! We had such fun and a bunch of really tired but happy dogs with us when we got home.
Fun on the beach.
Hauskanpito rannalla.
Melkein uskomatonta, mutta vihdoin saimme kesän tuntua! Kevät on ollut kaikkea muuta kuin normaali ja vain kaksi viikkoa sitten meillä oli päivän enemmän lunta kuin koko talvena. Nämä oudot sää olosuhteet saa miettimään paljon ja valitettavasti ajatus ilmaston muutoksesta ei tunnu vähemmän pelottavalta. Käynti rannalla viime sunnuntaina antoi paljon lohtua. Kaikki murheet katosivat auringon lämmittäessa kasvoja ja meren ääni rauhoitti mieltä. Koirat olivat villejä ja ei voinut muuta kuin nauraa kun näki niiden nauttivan juoksemisesta hienolla hiekalla. Tällä kertaa tiimimme sai mahdollisuuden leikkiä yhden Brien ystävän kanssa sen edellisestä tokoryhmästä. Elsa on ihana ja vilkas trikkisheltti, joka myös rakastaa juoksemista. Ne leikkivät miltei puolitoista tuntia ja Brie ei ilmeisestikään ole unohtanut viime vuodelta miten hienoa on juosta vedessä. Brie sai miltei houkuteltua sekä Elsan että Kuuran myös veteen, ne saivat ainakin tassut märiksi. Kiitos Janina ja Elsa hauskasta ajasta rannalla! Meillä oli todella mukavaa ja joukko todella väsyneitä mutta onnellisia koiria kotiin lähdettäessä.
A couple of weeks ago we challenged our team again and went for our second non-official obedience trial. These kind of trials are such great training events and you and your dog get a feeling of real competing. The difference between a real trial and a non-official one is that you are allowed to reward your dog between or during the exercises, you may correct a movement or redo it and if needed, you can ask the judge for advice. The atmosphere is nice and usually very relaxed. This time it was Brie's turn to shine. I am so very satisfied with her and her energy level in the obedience field. Brie's highlight was definitely her heel work, which was excellent. For a change Brie also showed she can stay in place for a minute without getting crazy due to being bored. We scored 181 points out of 200 and came in second of seven dogs in the Novice Class. Kuura did also very well. Pasi scored 174 points with her this time, which would have been a fully approved amount of points in an official trial in the Novice Class. The limit for approval is 160 points. Della on the other hand had a less good day in the Open Class compared to the previous trial in April. We made a few stupid mistakes in a couple of exercises and lost too many points for an approved outcome. We scored 241 points and if it had been an official trial we should need at least 256 as a minimum. So there's no shortcut, only more training.
The happy couple.
Onnellinen pari.
Pari viikkoa sitten tiimimme testasi jälleen itseään osallistumalla toisiin epävirallisiin toko-kisoihin. Tällaiset tapahtumat ovat loistavaa harjoitusta ja sekä ohjaaja että koira saavat kilpailutuntumaa. Virallisen ja epävirallisen kokeen erona on, että tässä saat palkata koiraasi liikkeiden välissä, saat korjata liikkeitä tai tehdä uudestaan ja tarvittaessa, voit kysyä neuvoja tuomarilta. Ilmapiiri on mukava ja usein rento. Täällä kertaa oli Brien vuoro loistaa. Olen niin tyytyväinen siihen ja sen energiatasoon tottelevaisuuskentällä. Brien ehdottomasti parasta osaamista oli sen seuraaminen mikä oli erinomaista. Vaihteeksi Brie myös pysyi paikalla makuussa minuutin kyllästymättä ja villiintymättä. Saavutimme 181 pistettä 200 pisteestä ja sijoitus toinen seitsemästä alokasluokan koirasta. Kuura suoriutui myös hyvin. Pasi ja Kuura saivat 174 pistettä, pistemäärä olisi riittänyt alokasluokan ykköstulokseen. Ykköstuloksen pisteraja on 160 pistetttä. Dellalla taas oli tällä kertaa vähemmän hyvä päivä avoimessa luokassa verrattuna huhtikuun kisaan. Teimme muutamia tyhmiä virheitä parissa liikeessä ja menetimme liikaa pisteitä saadakseen ykköstuloksen. Saimme kasaan 241 pistettä kun virallisissa ykköstulokseen tarvitaan vähintään 256 pistettä. Siispä lyhyesti, lisää harjoitusta.
Last weekend was rewarding. Together with Brie I participated in a jump seminar held at our current club by the well-known Vappu Alatalo. Vappu is an adept of the famous American Susan Salo and she teaches dogs to jump according to Salo's methodology. The size, shape and development of a dog's body and a dog's temper are all inherited qualities but the skill to jump is something you learn. When I am doing agility I want my dogs to use their bodies in the best possible and right way, which means I want to learn how to train them to make safe jumps with a correct balance and a good technique. We love to go fast in agility but, as Vappu told us, it's not always the "fast and furious" dogs that are the fastest if they are jumping with a bad technique. Many times it means that we see legs spinning like Ferrari wheels but jumps are too long, the push offs are too close or too far from the obstacle, the landings are not in balance and the dog compensates it by making a wider turn which kills time. A safe jump technique saves the body and also makes the self confidence grow, because with the right skills the dog does less mistakes which minimizes the risk of damages. Brie got to do several different jump exercises during the weekend and Vappu studied how Brie used her body, how she read heights, depths and lengths of the obstacles in the set in front of her. Brie jumps naturally very well, her hind legs are doing a great job but Vappu wished Brie to round her back more during the jump. This is not an unusual problem among smaller breeds, because the back remains flat when the dog is rising its head to make eye contact with its owner. Therefore it's of importance that an agility dog is focused on the obstacle and not on its handler, because a dog looking at its handler jumps in an unbalanced and undesirable way. In Brie's case the problem is mainly due to our practicing obedience, because in agility Brie is very focused on the obstacles. By the back exercises I have got from Vappu, I hope to achieve a more active back for Brie and also to be able to develop her already good jump technique even further. Being a quite young dog and still inexperienced agility dog Brie also has got tendency to rise her rear a bit while jumping. According to Vappu this is a "normal beginner's behaviour" and it will disappear with time. Vappu is coming back in September for her Jump Seminar Part Two and of course I am ready to participate with Brie again. I am eager to learn more and also to practice what I have been fed during a splendid weekend with agility friends.
Brie and Vappu Alatalo's jump exercises.
Brie ja Vappu Alatalon hyppyharjoituksia.
Viime viikonloppu oli todella palkitseva. Osallistuimme Brien kanssa nykyisen seuramme järjestämään Vappu Alatalon hyppyseminaariin. Vappu on yhdysvaltalainen Susan Salon oppilaisiin ja opettaa koiria hyppäämään Salon menetelmien mukaan. Koiran koko, muoto ja kehitys sekä luonne ovat kaikki perittyjä ominaisuuksia, mutta hyppytekniikka on jotain mikä on opittua. Agilitya tehdessä haluan koirani käyttävän kroppaansa parhaalla mahdollisessa tavalla, tämä tarkoittaa, että haluan oppia opettaa koirani tekemään hypyt turvallisesti hyvällä tasapainolla ja oikealla tekniikalla. Pidämme vauhdista agilityssa mutta, kuten Vappu totesi, "nopeat ja raivopäiset" koirat eivät aina ole nopeimpia jos hyppytekniikka on huono. Monesti tämä tarkoittaa, että jalat käyvät kuin Ferrari pyörät, mutta hypyt ovat liian pitkiä, ponnistuspaikka liian lähellä tai kaukana esteestä, laskeutuminen ei ole tasapainossa ja koira korjaa sen laajemmalla kaarroksella mikä vie aikaa. Turvallinen hyppytekniikka säästää koiraa ja samalla lisää sen itseluottamusta, koska oikeilla taidoilla koira tekee vähemmän virheitä mikä minimoi riskit vahingoihin. Brie teki useita erilaisia hyppyharjoituksia viikonlopun aikana ja Vappu tarkkaili miten Brie käytti kroppaansa, luki edessä olevien esteyhdistelmien korkeuksia, syvyyttä ja pituutta. Brie hyppää luonnostaan hyvin, takajalat tekevät hyvää työtä, mutta Vappu toivoi Brien pyöristävän selkäänsä enemmän hypätessään. Tämä ongelma on melko yleinen pienillä roduilla, koska selkä pysyy suorana sen nostaessa päätään katsoessaan ohjaajaa. Tämän takia on tärkeää, että agilitykoira keskittyy edessä olevaan esteeseen eikä ohjaajaan, koska koiran katsoessa ohjaajaa hypätessään se on ei toivotuissa epätasapainossa.
Brie on hyvin keskittynyt suorittamiseen, mutta Vapulta saamani ohjeen mukaan toivon saavani Brien käyttämään aktiivisemmin selkäänsä agilityssa ja kehittävän vielä jo hyvää tekniikkaansa. Brie on vielä nuori ja kokematon agilitykoira ja sillä on taipumus nosta takapuoli hieman liian ylöspäin hypätessään. Vapun mukaan tämä on "normaalia aloittelijan käytöstä" joka katoaa ajan myötä. Vappu tulee taas kouluttamaan syyskuussa hyppyseminarin kakkososaa ja osallistun tietysti Brien kanssa. Olen innokas oppimaan lisää ja myös harjottelemaan kaikkea saamiani harjoitteita joita saimme agility-ystävien kanssa erinomaisen viikonlopun aikana.
