The Åland Islands have become a second home to me. I have got so many wonderful friends there and I get to speak my native language, Swedish. The beauty of the archipelago is stunning and at the time for the competitions every slope and every glade is usually covered with white anemones. If adding the birches with their sheer greenery just before bursting into leaf, you have an amazing scenery in front of you. It's the magic of Mother Nature, completely unbeatable.
Unfortunately our results were not as splendid as the surroundings but we had a really good time competing again. Taika and Pasi are only doing agility for fun nowadays and they are competing without any pressure. Della did very well after having been away for so long from the tracks and we had one clean run with a bit overtime and another run with a couple of contact faults. Della gets top scores from me but my handling needs to sharpen up. No doubt I am a bit rusty!
Decorative apple tree in bloom and a ship dog named Brie.
Kukkiva koristeomenapuu ja laivakoira nimeltää Brie.
Jotkut asiat elämässä ovat niin hyviä, että saavat sinut hymyilemään. Agilitykisamatka Ahvenanmaalle on sellainen asia. Se on yksi tiimimme joka kevään kohokohta. Vaikka tämä keväinen matka vielä tuo kipeitä muistoja Pinjan menettämisestä neljä vuotta sitten, palaan aina takaisin.
Ahvenanmaa on kuin toinen koti minulle. Minulla on siellä niin monta ihanaa ystävää ja saan puhua äidinkieltäni, ruotsia. Sen saaristo on uskomattoman kaunis ja kisa-aikana jokaisessa pienessä rinteessä ja aukiolla maa on yleensä valkovuokkojen peitossa. Jos siihen vielä lisätään juuri lehteen puhkeavat koivut, sinulla on edessäsi mahtava näky. Luontoäidin taika, todella lyömätön.
Valitettavasti tuloksemme eivät olleet yhtä mahtavia kuin ympäristö, mutta oli todella hauskaa kisata jälleen. Taika ja Pasi harrastavat agilityä ilon vuoksi nykyään ja he ovat kisaamassa ilman paineita. Della teki todella hyvin oltuaan niin pitkään pois radoilta ja meillä oli yksi puhdas rata pienellä yliajalla ja toinen muutamalla kontaktivirheillä. Della saa minulta täydet pisteet, mutta oma ohjaukseni kaipaa selvästi terävöitymistä. Ei epäilystäkään, että olen ruosteessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti