Dogs and dumbbells / Koirat ja kapulat

If you are following our blog regularly you probably remember the problems I had with Della and the dumbbell in the beginning.  For almost two years I struggled before I got Della to retrieve.  I know it sounds crazy and several people told me to give up, among them a very well-known working dog trainer.  Fortunately my belief in Della was stronger than my disbelief and I continued training with her.  In the very beginning I almost threw a party when Della as much as glanced at the dumbbell.  The day she touched it with her nose we had carnival atmosphere in the air.  Every step forward felt great though it was a very small one.

Clicker training, special treats and a determined and quite persistent owner made it finally work and today Della is retrieving on command.  It's not the most perfect performance with a dumbbell but due to "Della standards" it's a win.

I have always envied Pasi, because what took two years for me to train took only a few minutes for him.  Sometimes Kuura just amazes us.  Retrieving the dumbbell was a piece of cake for her until I discovered that Brie is just as amazing as Kuura.

The only problem I have got with Brie, compared to Della, is that she likes to chew the dumbbell.  She's not keeping it still in her mouth, which is not acceptable.  Luckily I have skilled people around me and I was advised to let Brie retrieve with a heavier dumbbell.  I switched to another bigger dumbbell.  It worked at once and the chewing stopped.

Training dogs never gets dull and the dogs never stop surprising me.

The retrieving members of our team -

Taika, Della, Kuura and Brie.

Meidän tiimin noutajat -

Taika, Della, Kuura ja Brie.

Mikäli seuraat blogiamme säännöllisesti muistat todennäköisesti alkuaikojen Dellan kapulaongelman.  Taistelin Dellan kanssa miltei kaksi vuotta ennen kuin sain sen noutamaan.  Tiedän sen kuullostavan hullulta ja useat ihmiset kehoitti minua luovuttamaan, mukana hyvin tunnettu palveluskoirakouluttaja.  Onneksi uskoni Dellaan oli vahvempi kuin niiden jotka eivät meihin uskoneet ja jatkoin harjoittelua sen kanssa.  Aivan alussa miltei hullaanuin kun Della vain vilkaisikin kapulaan.  Sinä päivänä kun se kosketti sitä nenällään meillä oli todellista juhlan tuntua ilmassa.  Jokainen edistysaskel tuntui mahtavalta vaikka ne olivatkin pieniä.

Naksutinharjoitukset, erikoisherkut ja päättäväisyys sekä melkoisen itsepäinen omistaja sai noudon toimimaan ja nykyään Della noutaa käskystä.  Se ei ole mitenkään täydellinen suoritus, mutta Dellan mittapuulla se on voitto.

Olen aina kadehtinut Pasia, sillä minkä harjoittelu minulta vei kaksi vuotta, vei häneltä vain muutaman minuutin.  Välillä Kuura todella yllättää meidät.  Kapulan nouto oli sille todella helppo tehtävä kunnes tajusin, että Brie on aivan yhtä hämmästyttävä kuin Kuura.

Minun ainoa ongelma Brien kanssa on, että se tahtoo pureksia kapulaa toisin kuin Della.  Se ei pidä kapulaa pureksimatta ja se ei ole hyväksyttävää.  Onneksi minulla on ympärilläni taitavia ihmisiä jotka neuvoivat minua käyttämään Brielle painavampaa kapulaa noudossa.  Vaihdoin siis isompaan kapulaan.  Se toimi heti ja pureminen loppui.

Koirien kouluttaminen ei ole koskaan ikävystyttävää ja ne eivät koskaan lakkaa yllättämästä minua.        

Brie running the A-Frame / Brien juoksukontakti A-esteelle

Due to Brie's unfortunate muscle trauma last year I've trained agility quite cautiously with her.  If Brie was to decide, we would probably train a lot more.  Brie just loves to do agility and in her opinion there's only one way to do it, that is the very speedy way.

The trauma related to a muscle on the side of her back made me wait with weaving pole exercises and contacts.  In a way I am quite behind in my schedule compared to some of Brie's buddies which are performing all kinds of agility obstacles perfectly already.  I have not allowed me to feel any stress because of this.  It's hard but Brie is still young and she's such a package I am not willing to take any foolhardy risks or rash decisions because of what others do.

The winter has also limited the possibilities to train regularly especially in our own yard.  Snow has not stopped us but the icy grounds when the temperatures have been bouncing up and down every other day.  We have also had showers of rain at times so it's been quite annoying.

I've decided to go with running contacts on the A-Frame and after having been able to train and also get valuable advice from a skilled member of our new club, the new year has started off very well.  Last Wednesday Brie had her third RC (Running Contact) workout on a full A-Frame and I am really proud of my "cheese girl".  Brie's getting more and more confident in her performance all the time and her leaps are growing more accurate.  We still have a lot of work to do before reaching our final goal but we're gradually getting there.  A big thank you to Tanja, who's been guiding and inspiring me in the RC matter.  I really appreciate the help and assistance I get!

Portrait of Brie by me.

Video by Tanja Nummelin.

https://youtu.be/H1Z8CtDZMHQ

Minun ottama muotokuva Briestä.

Video: Tanja Nummelin

Viime vuotisen Brien lihasrevähtymän takia olen harjoitellut sen kanssa varovaisesti.  Jos Brie olisi saanut päättää olisimme varmasti harjoitelleet paljon enemmän.  Brie todella rakastaa agilitya ja sen mielestä on vain yksi tapa tehdä sitä eli täysillä.

Selän lihasrevähtymä sai minut odottamaan keppien ja kontaktien harjoittelua.  Olen tavallaan jäljessä aikataulussani verrattuna joihinkin Brien ystäviin jotka tekevät kaikenlaisia agilityesteitä jo täydellisesti.  En ole antanut sen aiheuttaa stressiä.  Se on raskasta, mutta Brie on vielä nuori ja sellainen pakkaus etten ole valmis ottamaan mitään tyhmän rohkeita riskejä ja hätiköityjä päätöksiä vain siksi mitä toiset tekevät.

Talvi on myös rajoittanut mahdollisuuksia harjoitella säännöllisesti etenkin omalla pihalla.  Lumi ei ole sitä estänyt, mutta jäinen maa kun lämpötila on hyppinyt ylös ja alas joka toinen päivä.  Toisinaan on taas satanut kaatamalla mikä on ollut melkoisen ärsyttävää.

Olen päättänyt tehdä juoksukontaktit A:lle ja koska olen saanut mahdollisuuden harjoitella ja saada arvokkaita neuvoja uuden seuramme taitavalta jäseneltä, uusi vuosi on alkanut hyvin.  Viime keskiviikkona Briellä oli kolmannet juoksukontaktiharjoitukset täyskorkealla A:lla ja olen todella ylpeä "juustotytöstäni".  Brien itseluottamus tekemiseen kasvaa ja sen askeleet osuvat tarkemmin koko ajan.  Meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää ennen kuin saavutamme päämäärän, mutta olemme etenemässä siihen asteittain.  Iso kiitos Tanjalle, joka on opastanut ja kannustanut juoksukontakteissa.  Olen todella kiitollinen avusta!

Some things just hit your heart / Jokin kosketti juuri minua

It's quite funny how we change throughout life.  When I was a child gifts and presents on your birthday or at Christmas were the most important things.  The hard gift boxes were usually the more interesting and exciting ones.  Soft gifts usually meant some kind of garment and never that puppy I had wished for so dearly every year.

It's still very nice to be remembered with gifts at this age but what's more important is to be together and celebrate your birthday or anniversary with the people you love.  So I did last weekend and it was very nice.

Though I didn't expect any presents for my birthday I got really spoiled by my mom and mother-in-law.  Still there were no pups wrapped in gift boxes but lovely gifts which meant a lot to me.  Obviously these givers know me very well and have full control of what I like.  I am touched.

Perfect birthday presents.

Täydelliset syntymäpäivälahjat.

On melko hauskaa miten muutuumme elämämme aikana.  Lapsena lahjat jotka saimme syntymäpäivänä tai jouluna olivat tärkeimmät.  Kovat paketit olivat usein miten kiinnostavimmat ja jännittävimmat.  Pehmeät paketit olivat useimmin vaatteita ja eivät koskaan pentua jota niin hartaasti toivoin joka vuosi. 

Tässä iässä on edelleen mukava saada lahjoja, mutta tärkeämpää on viettää merkkipäivää yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa.  Näin tapahtui viime viikonloppuna ja se oli todella mukavaa.

Vaikka en odottanut mitään lahjoja syntymäpäivänä, olin todella hemmoteltu äitini ja anoppini puolelta.  Vieläkään paketteihin ei oltu kääritty pentua, mutta ihania lahjoja jotka merkitsevät minulle paljon.  Selvästikin lahjojen antajat tuntevat minut hyvin ja tietävät varmasti mitä pidän.  Olen otettu.