02.07. Non-Official Dog Show / Match-Show, Eura

As I have mentioned before, Pasi is not fond of dog shows.  Luckily for me though he's a very kind husband and comes with me when I have decided to attend such shows.  This time the show was only twenty minutes away by car so I just had to go there with Brie and Della.

Being 14 months old, Brie competed in the class for small adults for the very first time.  Since I showed Della in the same class I had our very good friend, Annamaria, to help me with Brie.  Della is so much my darling, so I did not want to tease her more than necessary by having her handled by someone else than me.  According to Pasi Della is a terribly spoiled dog...

At a non-official dog show you compete in pairs and the judge awards the dogs with ribbons - a red one or a blue.  After having gone through the dogs in a class, all the dogs with blue ribbons compete against each other, the dogs with red ribbons do the same.  At this show Brie was awarded with the blue ribbon and Della with the red one.  I was very happy with the judge's decision because Brie and Della did not have to compete against each other.

Annamaria did a splendid job with Brie and they were placed second among the blue ribbon dogs.  Thank you so much for your help, Annamaria!  Della also succeeded in charming the judge and was awarded second best in the red group.  What made me extra pleased was the special remark I got from the judge.  She told me I've got two shelties with excellent movements.  Beautiful words to close a lovely day!

My two spoiled and successful dogs, Brie and Della.

Minun kaksi hemmoteltua ja menestynyttä koiraa, Brie ja Della.

Kuten olen aikaisemmin kertonut, Pasi ei juuri pidä koiranäyttelyistä.  Minun onneksi hän on kiltti aviomies ja lähtee mukaan kun olen päättänyt osallistua nättelyihin. Tällä kertaa näyttely oli lähellä, vain 20 minuuttia matka autolla joten minun oli osallistua Brien ja Dellan kanssa.

Brien ollessa nyt 14 kuukautta kisasi se ensimmäistä kertaa pienten aikuisten luokassa.  Koska itse esitin Dellan, hyvä ystäväni Annamaria auttoi minua Brien kanssa.  Della on niin minun kultani, joten en halunnut kiusata sitä tarpeettomasti antamalla jonkun muun sitä esittää.  Pasin mielestä Della on mahdottoman hemmoteltu koira...

Epävirallisissa näyttelyissä koirat kisaavat pareittain, tuomari arvostelee parin nauhoin, punainen ja sininen nauha.  Arvosteltuaan kaikki parit luokassa, kaikki sinisen nauhan saaneet kisaavat vastakkain ja punaisen saaneet samoin.  Tässä näyttelyssä Brie sai sinisen nauhan ja Della punaisen.  Olin erittäin tyytyväinen tuomarin päätökseen sillä Brien ja Dellan ei tarvinnut kisata toisiaan vastaan.

Annamaria teki loistavaa työtä Brien kanssa sijottuen toiseksi sinisten koirien ryhmässä.  Kiitos todella paljon avusta, Annamaria!  Della onnistui myös hurmata tuomarin ja valittiin toiseksi punaisten ryhmässä.  Minut sai erityisen iloseksi tuomarin kommentti.  Hän kertoi minun molempien shelttien liikkuvan erinomaisesti.  Hienoja sanoja mahtavan päivän päätteksi!

Brie, the water beast / Vesipeto Brie

I think we've had a very nice summer so far and we have been enjoying some really hot days at times.  After having got acquainted with the Yyteri dog beach in Pori last year, we nowadays know where to go when the heat wave strikes.

So it did last Sunday.  It was great fun to find out that all our dogs went straight into the water this time, even last year's yellow-belly Kuura.  Taika and Della strolled along in the shallow waters close to the beach while Brie got really crazy and turned into a black water beast.  Brie enjoyed the warm sea water and she ran and jumped, attacked her more careful friends and ran again.  Again we experienced that Brie is everything but a basic sheltie.

Some just love water more than others.

Jotkut taas pitävät vedestä enemmän kuin muut.

Minun mielestäni meillä on ollut tähän mennessä hyvä kesä, olemme nauttineet auringosta ja myös todella kuumista päivistä silloin tällöin.  Tutustuimme Yyterin koirarantaan viime kesänä, tiedämme nyt minne mennä kun helle iskee.

Niin teimme sitten viime sunnuntaina.  Oli niin hieno nähdä kun kaikki neljää koiraa ryntää suoraan veteen, myös viime vuoden arkajalka Kuura.  Taika ja Della kahlasi matalassa vedessä lähellä rantaa kun taas Brie sekosi täysin ja ryntäsi veteen ja osoittautui todelliseksi vesipedoksi.  Brie todella nautti lämpimästä merivedestä ja se hyppi, juoksi ja hyökkäsi kohti varoisempia ystäviään ja juoksi taas.  Opimme taas, että Brie on kaikkea muuta kuin normaali sheltti.

17.-19-06. The Finnish Agility Championships 2016 / SM-Agility 2016, Nastola

What a weekend, what an experience!  For the first time ever our club, Harjavallan Palvelus- ja Seurakoiraharrastajat ry (HPSH ry), participated in the team competition of the Finnish Championships in agility.  The team size was "small" and I and Pasi were privileged to be part of it together with our friends Janita Kangassalo / sheltie Sidi and Tommi Rintala / sheltie Mini.  Pasi competed with Taika and I ran with Della.

To be approved for being in the team competition you have to have a dog that competes in the highest class in agility, that is in class 3.  No other special results are required for a team member.  For participating in the individual competition of the championship there are requirements, among other things a specific number of clean runs during the year.

I am grateful for Della's place in the team, partly because of our lack of results due to all our setbacks, partly because of me knowing, Della will never be as fast as our team members' dogs.  Della's back problems and lack of self-confidence have led to a lot of problems in the techniques how to weave and jump correctly.  We're now concentrating on these problems by turning them into fun challenges.  My goal this year is to at least once get a clean run under the ideal time.

Tommi Rintala and Mini were the first ones out to conquer the team competition course planned and judged by Jari Helin.  They are a fast couple but unfortunately Mini hurt her hind leg while weaving and Tommi had to call off their run only three obstacles from the finish line.  They had had a fault before the weaving incident, but who cared.  The only thing that mattered was that Mini was OK.  The weather was the worst possible when Tommi started off with Mini, the rain poured down and the course was quite slippery.  It was the same for all but unfortunately Mini was the one to suffer from it.  I am just glad Mini walked normally outside the course after the race.  The best win for the day!

Della started second and it's amazing how nervous you can get when you think of how important it is to do a good job for your team.  It's worse than competing on your own, I think.  On the other hand it's marvellous to experience the team spirit, it's unbeatable.  After Mini's accident I decided to play it safe.  I knew it was going to eat time but I enjoyed every second with Della, my dog paid attention and did a great job at the right time and we passed the finish line with no faults but a slight overtime.  What a feeling!

Taika and Pasi were next in line and Taika was like a piece of hot coal in Pasi's hands.  Taika took off and no one probably noticed that Pasi was handling a soon eleven years old dog on the track.  If you are a frequent reader of our blog, you know that Taika does not do contacts - but by mistake - and you have to lead her to the obstacles.  Taika does not fetch them from a distance, which means Pasi is sometimes having serious problems.  If he's not in the right position Taika usually refuses.  Three refusals and you're out in agility, unfortunately this is what happened to Taika and Pasi and they got a disqualification.  It was really a pity because our team needed three results for a final placement.

Janita and Sidi were our team's anchor and they did a great job.  Janita handled her dog beautifully through the course and they crossed the finish line with only one fault and a second overtime.

Finally a big thanks to our club HPSH ry for giving us this possibility, to our great team and to our lovely friends - Jaana, Minna and Suski - who came all the way to Nastola to support us.  You really have gold status!  Though we returned without any greater success this time, I am so pleased to notice that what we did in Nastola has raised the spirit and motivation among our agility handlers in Harjavalta.  Agility is not blood, sweat and tears, it's fun, run and a crazy love for dogs.  Could it be any better!?!

Nastola 2016 - another great memory!

 

 

Nastola 2016 - mahtava muisto!

Mikä viikonloppu, mikä kokemus!  Ensimmäistä kertaa HPSH ry:n historiassa seura osallistui agilityn SM-kisoissa joukkuekisaan.  Kokoluokka oli "mini" ja minä ja Pasi saimme kunnian olla osa joukkuetta yhdessä ystäviemme Janita Kangassalo / sheltti Sidin ja Tommi Rintala / sheltti Minin kanssa.  Pasi kisasi Taikalla ja minä Dellan kanssa.

Saadakseen osallistumisoikeuden koiran tulee kisata agilityn korkeimmassa luokassa eli 3-luokassa.  Muita erityisiä vaatimuksia tai tulokisa ei vaadita joukkueen jäseniltä.  Yksilökisaan pääsyyn vaaditaan tiettyjä saavutuksia, mm. tietty määrä puhtaita ratasuorituksia vuodessa.

Olen kiitollinen Dellan paikasta joukkueessa, osaksi siksi ettei meillä ollut tuloksia takaiskujen takia, osaksi siksi että tiedän, ettei Della ole koskaan ollut joukkueen nopein koira.  Dellan selkäongelmat ja itseluottamuksen puute on aiheuttanut paljon ongelmia oikeaan pujottelu- ja hyppytekniikkaan.  Keskitymme nyt näihin ongelmiin kääntämällä ne hauskoiksi haasteiksi.  Tavoitteemme on saada ainakin yksi puhdas aliaika rata tänä vuonna.

Tommi Rintala ja Mini olivat joukkueen ensimmäinen pari Jari Helinin suunnittelemalla radalla.  He ovat nopea pari, mutta harmiksi he joutuivat keskeyttämään radan kolmanneksi viimeisellä esteellä Mini loukatessa jalkansa pujottelussa.  Ennen pujottelua heillä oli vain viisi virhepistettä, mutta sillä ei ollut merkitystä.  Tärkeintä oli, että Mini ei loukkaantunut vakavammin ja oli kunnossa.  Sää oli pahin mahdollinen Tommin startatessa Minin kanssa, satoi kaatamalla ja rata oli liukas.  Tilanne oli sama kaikille, mutta valitettavasti Mini sai kärsiä siitä.  Olen todella iloinen, että Mini käveli radan jälkeen normaalisti.  Päivän paras voitto!

Della startasi toisena ja on uskomatonta miten hermostunut voit olla kun ajattelet miten tärkeää on tehdä hyvä tulos joukkueelle.  Se on pahempaa kuin yksilökisassa, uskon.  Toisaalta on hienoa kokea joukkuehenki, se on lyömätöntä.  Minin epäonnen jälkeen päätin pelata varman päällä.  Tiesin, että se veisi aikaa, mutta nautin jokaisesta sekunnista Dellan kanssa, koirani oli tarkkana ja teki loistavasti töitä ja saavuimme maalin puhtaalla ratasuorituksella, pienellä yliajalla.  Mikä tunne!

Taika ja Pasi olivat vuorossa seuraavana ja Taika oli kuin tulisilla hiilillä.  Taika lähti vauhdilla ja kukaan ei varmasti ajatellut, että Pasi ohjasi pian yksitoista vuotiasta koiraa radalla.  Jos luet säännöllisesti blogiamme, tiedät ettei Taika ota kontakteja - kuin vahingossa - ja se täytyy saattaa esteillä.  Taika ei hae niitä etäältä, mikä tarkoittaa, että Pasilla on välillä pahoja ongelmia.  Mikäli ohjaus ei ole oikein Taika kieltäytyy suorittamasta.  Kolme kieltoa ja olet ulkona agilityssa, valitettavasti näin kävi Taikalle ja Pasille ja heidät hylättiin.  Se oli todella harmi, sillä joukkue olisi tarvinnut kolme tulosta saadakseen sijoituksen.

Janita ja Sidi olivat joukkueemme ankkurit ja tekivät loistavaa työtä.  Janita ohjasi koiraansa hienosti radan läpi ja ylittivät maalilinjan vain viidellä virhepisteellä ja sekunnin yliajalla.

Lopuksi suuri kiitos HPSH ry:lle tästä mahdollisuudesta osallistua, hienolle joukkueelle ja ihanille ystäville - Jaana, Minna ja Suski - jotka tulitte Nastolaan asti kannustamaan meitä.  Olette kullan arvoisia!  Vaikka emme saavuttaneet suurta menestystä tällä kertaa, olen niin tyytyväinen huomatessani miten agilityohjaajien yhteishenki ja motivaatio seurassa kasvoi.  Agility ei ole verta, hikeä ja kyyneleitä, se on hauskaa, juoksemista ja hullua rakkautta koiriin.  Voisiko se olla parempaa!?!

06.06. RKS, Rauma

I am probably a bit crazy.  Last Monday evening I had three competitions in agility with Della in Rauma, two agility courses and a jumping course.  The funny thing is that though all these three runs ended up in as many disqualifications, I still felt great!  Something that's not actually normal for me.

After all the setbacks I've had with Della including back problems and a dislocated shoulder, I am really enjoying handling and being back on track again.  An even greater joy is to see how happy Della is and to follow her current smooth movements.  What a win!

Pasi did very well with Taika and once again I learnt that "oldies are goldies".  Taika had a clean run and I can't do anything but admire the speed of this special lady, which will turn eleven in September.  Taika loves agility and it shows!

Pasi and I also had a good chance to test our new shoes we bought a few weeks ago.  They felt so good and we are more than satisfied with our purchase.  I think we can give our comfortable shoes some credit too for a successful evening.  Our team is back in the game on all levels!

Happy hour - agility, fun and new shoes.

Happy hour - agilitya, hauskanpitoa ja uudet kengät.

Olen luultavasti hieman hullu.  Viime maanantai-iltana Raumalla minulla oli kolme starttia Dellan kanssa, kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri.  Hauskinta kaikessa oli, että vaikka kaikki kolme rataa päättyivät hylkäykseen, minulla on silti aivan huippufiilis!  Jotakin, mikä ei ole ihan normaalia minulle.

Kaikkien niiden Dellan kanssa koettujen takaiskujen jälkeen, mukaan lukien selkäongelmat ja sijoiltaan mennyt olkapää, nautin taas todella ohjaamisesta ja radalla olemisesta.  Vielä parempaa oli nähdä miten iloinen Della on ja miten sujuvasti se liikkuu.  Mikä onni!

Pasi ja Taika tekivät taas hienoa työtä ja jälleen kerran opin, että kokemus on valttia.  Taika teki taas puhtaan radan ja en voi muuta kuin ihailla tämän vanhan leidin vauhtia.  Taika täyttää syyskuussa yksitoista vuotta ja se rakastaa agilitya ja sen huomaa!

Minulla oli Pasin kanssa myös hieno mahdollisuus testata uusia kenkiä, jotka ostimme muutama viikko sitten.  Ne tuntuivat todella hyvältä ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä hankintaamme.  Minun mielestä osa kiitos menestyksestä kuuluu myös kengille.  Tiimimme on taas takaisin kaikille tavoin!

21.05. Obedience seminar / Toko-seminaari

A few weeks ago we were lucky to get the opportunity to participate at a special obedience seminar arranged by TVA Pori ry.  The coach for the day was Riitta Kivimäki, a well-qualified handler and competitor in agility and obedience with great achievements, among other things a team bronze medal from the FCI Obedience World Championship in 2014.

I really felt like a happy amateur when I met with the other participants for the day.  Pasi experienced the same.  At the same time we also felt very privileged, because we got an excellent possibility to study both dogs and handlers at an absolute top level in obedience.  They were there to touch up certain details and to get perfection in a certain movement while Pasi and I thirsted for good basic advice how to make obedience stars of Kuura and Brie.  

Brie is wonderful to work with but she's still a very rough diamond and I eager to learn more about today's training methods and how to maintain my dog's interest without just loading it with treats.  Pasi needed advice for how to get Kuura to concentrate on her tasks without boiling over and doing too much.  At the end of the day he had got valuable exercises for calming Kuura down.

During this seminar we once again learned that only your own imagination sets limits for what you can do to vary your training.  No one is perfect but by training you can reach what's perfect for you and your dog.  The best part is that so much can be achieved by just  playing with your dog and having fun together.  By simple tricks you can sometimes conquer the hardest things and at the same time you have a dog that adores you.  The word for the day was "yes"!

Eager learners.

Innokkaat oppilaat.

Pari viikkoa sitten meillä oli onnea saada osallistua TVA Pori ry:n toko-seminaariin.  Kouluttajana toimi Riitta Kivimäki, erittäin kokenut ohjaaja ja kisaaja agilityssa ja tokossa todella hyvällä menestyksellä, mm. tokon joukkue pronssi MM-kisoista 2014.  

Tunsin itseni iloiseksi amatööriksi kun tapasin muut päivän osallistujat.  Pasi tunsi samoin.  Samalla tunsimme itsemme todella etuoikeutetuiksi, koska meillä oli erinomainen tilaisuus oppia koirista ja ohjaajista tokon huipputasolla.  Muut olivat siellä hiomassa tiettyjä yksityiskohtia ja saadakseen tiettyjä täydellisiä liikkeitä kun taas Pasi ja minä janosimme enemmän hyviä perusneuvoja miten tehdä tokotähtiä Kuurasta ja Briestä.

On ihana työskenellä Brien kanssa, mutta se on vielä melko hiomaton timantti ja haluan innokkaasti saada tietoja tämän päivän harjoitusmenetelmistä ja miten saada koiran mielenkiinnon pysymään ilman jatkuvaa namujen syöntiä.  Pasi tarvitsi neuvoja saadakseen Kuuran keskittymään tehtäviin, niin ettei se kiihtyisi ja sen takia tekisi liikaa.  Päivän päätteeksi hän sai arvokkaita harjoituksia miten rauhoittaa koiraansa.

Seminaarin aikana opimme taas kerran, että vain oma mielikuvitus rajoittaa mitä kaikkea voit harjoitella koirasi kanssa.  Kukaan ei ole täydellinen, mutta harjoittelemalla voit saavuttaa sen mikä on koirasi kanssa täydellistä.  Parasta on, että leikkimällä ja pitämällä hauskaa koirasi kanssa voit saavuttaa niin paljon.  Yksinkertaiset temput voittaa monta kertaa vaikeat asiat ja samalla sinulla on koira joka ihailee sinua.  Päivän sana oli "kyllä"!

13.-15.05. ÅBSK & Zorro Cup, The Åland Islands

Some things in life are so good they put a smile on your face.  Going to The Åland Islands for competing in agility is such a thing.  It's one of the absolute highlights for our team every spring.  Though this annual trip still brings some really painful memories to my heart due to the loss of my dear Pinja four years ago, I keep returning.  

The Åland Islands have become a second home to me.  I have got so many wonderful friends there and I get to speak my native language, Swedish.  The beauty of the archipelago is stunning and at the time for the competitions every slope and every glade is usually covered with white anemones.  If adding the birches with their sheer greenery just before bursting into leaf, you have an amazing scenery in front of you.  It's the magic of Mother Nature, completely unbeatable.

Unfortunately our results were not as splendid as the surroundings but we had a really good time competing again.  Taika and Pasi are only doing agility for fun nowadays and they are competing without any pressure.  Della did very well after having been away for so long from the tracks and we had one clean run with a bit overtime and another run with a couple of contact faults.  Della gets top scores from me but my handling needs to sharpen up.  No doubt I am a bit rusty!

Decorative apple tree in bloom and a ship dog named Brie.

 

Kukkiva koristeomenapuu ja laivakoira nimeltää Brie.

Jotkut asiat elämässä ovat niin hyviä, että saavat sinut hymyilemään.  Agilitykisamatka Ahvenanmaalle on sellainen asia.  Se on yksi tiimimme joka kevään kohokohta.  Vaikka tämä keväinen matka vielä tuo kipeitä muistoja Pinjan menettämisestä neljä vuotta sitten, palaan aina takaisin.  

Ahvenanmaa on kuin toinen koti minulle.  Minulla on siellä niin monta ihanaa ystävää ja saan puhua äidinkieltäni, ruotsia.  Sen saaristo on uskomattoman kaunis ja kisa-aikana jokaisessa pienessä rinteessä ja aukiolla maa on yleensä valkovuokkojen peitossa.  Jos siihen vielä lisätään juuri lehteen puhkeavat koivut, sinulla on edessäsi mahtava näky. Luontoäidin taika, todella lyömätön.

Valitettavasti tuloksemme eivät olleet yhtä mahtavia kuin ympäristö, mutta oli todella hauskaa kisata jälleen.  Taika ja Pasi harrastavat agilityä ilon vuoksi nykyään ja he ovat kisaamassa ilman paineita.  Della teki todella hyvin oltuaan niin pitkään pois radoilta ja meillä oli yksi puhdas rata pienellä yliajalla ja toinen muutamalla kontaktivirheillä.  Della saa minulta täydet pisteet, mutta oma ohjaukseni kaipaa selvästi terävöitymistä.  Ei epäilystäkään, että olen ruosteessa!

08.05. Harjavalta Group Show FCI 1

For the last three weeks our dogs and their activities have seen to keep us busy and the blog updates have suffered quite a bit.  Fortunately it's never too late to grab one's scruff of the neck and get things in order.  In other words, here we go again!

The Group Show at our club in Harjavalta was blessed with marvellous summer temperatures during the whole weekend.  The sun really put smiling faces on everyone.  This year it was a joy to be at work outdoors from AM 07:00 till late afternoon.

Our judges came from Latvia, Portugal, Romania, Serbia and Slovenia.  On Saturday they dealt with the dogs in FCI's Group 2 and on Sunday their work concerned the breeds in FCI's Group 1, among other breeds the Shetland Sheepdog.  Our pack was represented by Brie in the Junior Class and Della in the Open one.  Our judge for the day was Ms. Beata Petkevica from Latvia.

I am more than satisfied with the day in the ring too, because both Brie and Della improved their grades from the Vaasa International Dog Show.  Brie also got really tested this time as Ms. Petkevica measured all dogs in the Junior Class when they were examined on the table.  The judge also kissed the youngsters if possible and it's probably no secret that Brie past the test with flying colours.

OBrie of the Scheepdog Jumpers / Junior Class / EXC (Excellent)

"1 year.  Feminine girl.  Correct length of body.  Good bones.  A little bit too light ears at the moment.  Good length of head.  Flat skull.  Dark eyes.  Wide placement of legs.  A little bit loose in elbows.  Correct tail length.  Rich coat, a bit too soft.  Good tail set.  Enough self confidence."

Camicats Della / Open Class / VG (Very Good)

"6 years.  Correct bite.  Very feminine.  Correct bones and body length.  Expression should be better: too round eyes.  Light ears.  Short neck.  Straight in front.  Level top line.  Correct colour.  Not in show condition today.  Medium length stride."

The show star for the day, Brie.

Thank you, Jenni Lehtikangas, for the lovely pictures!

 

Päivän näyttelytähti, Brie.

Kiitos ihanista kuvista, Jenni Lehtikangas!

Koiramme ovat pitäneet meidät kiireisinä viimeiset kolme viikkoa ja blogipäivitykset ovat sen takia vähän kärsineet.  Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä tarttua niskasta kiinni ja pistää asiat järjestykseen, toisin sanoen tässä mennään taas!

Harjavallan ryhmänäyttely oli onni puolellaan säiden osalta koko viikonlopun.  Aurinko sai hymyn kaikkien kasvoille.  Tänä vuonna oli todella hauskaa tehdä töitä aamu seitsemästä myöhäiseen iltapäivään.

Tuomarimme tulivat Latviasta , Portugalista, Romaniasta, Serbiasta ja Sloveniasta.  Lauantaina arvosteltiin ryhmä FCI 2 ja sunnuntaina FCI 1, mm. shetlanninlammaskoirat.  Meidän laumaamme edusti Brie junioriluokassa ja Della avoimen luokassa.  Meidän tuomarimme oli Beata Petkevica Latviasta.

Olen erittäin tyytyväinen päiväämme kehässä, koska Brie sekä Della paransivat arvostelujaan Vaasan kansainvälisestä näyttelystä.  Brie tuli todella testattu tällä kertaa sillä tuomari Beata Petkevica mittasi kaikki junioriluokan koirat pöydällä.  Tuomari myös pussasi kaikkia junnuja jos mahdollista, on tietysti selvää, että Brie läpäisi tämän testin puhtain paperein.

OBrie of the Scheepdog Jumpers / Junioriluokka (JUN) / ERI

"Vuoden vanha.  Naisellinen tyttö.  Oikea pituus rungossa.  Hyvä luusto.  Hieman liian kevyet korvat tällä hetkellä.  Hyvä pään pituus.  Litteä kallo.  Tummat silmät.  Raajoilla leveä asento.  Hieman löysät kyynärpäät.  Oikea hännän pituus.  Runsas turkki, hieman liian pehmeä.  Kantaa hyvin häntä.  Riittävä itseluottamus."

Camicats Della / Avoin Luokka (AVO) / EH

"6 vuotta.  Oikea purenta.  Todella naisellinen.  Oikea luusto ja rungon piitus.  Ilme voisi olla parempi: liian pyöreat silmät.  Kevyet korvat.  Lyhyt kaula.  Suora edestä.  Tasainen ylälinja.  Oikea väri.  Ei näyttelykunnossa tänään.  Keskipitkä askel."