16.01. International Winter Dog Show, Turku

I don't think I have never been so nervous before any agility competition as I have been before this dog show.  I know it's stupid because I can't force the judge to like my dog or to have a certain opinion of it.  The only thing I can do, is to to make the very best of my moment in the ring with my dog and by good handling hopefully gain a nice judgement.

Brie's lack of ring training bothered me a bit.  How was my "monster of love" going to behave on the table?  Was she going to suffocate the judge with her puppy kisses?  If not, how was she going to move - on two or on four legs..?  It's not easy with a pup that loves life and everything in it.  On the other hand, problems like this are no problems, only positive powers that need to be guided in the right direction.

The judge for the day was Ms. Anca Giura from Romania.  A thorough but also good-humoured lady I liked a lot.  Brie attended the class for puppies and Della the open one a few hours later.

Brie surprised me by behaving like she's never done anything but attending show rings. The judge got to examine her on the table without being knocked out by a wet nose shooting puppy kisses.  Brie moved and stayed in place and I enjoyed every second of handling my dog.

Ms. Giura really liked Brie, but being on heat Brie's ears were a bit too light for the day and the judge placed us second with a prize of honour to go with it.  I am so proud of my black diamond and I am really looking forward to attend more shows with her in the future.

OBrie of the Scheepdog Jumpers / 2nd in Puppy Class with a Prize of Honour

"May be at the superior limit of the standard, but typical and elegant.  Correct proportions of the head.  Scissor bite.  Strong bones.  Well angulated.  Good colour and coat.  Very promising."

Della was not to her advantage.  She is not at all comfortable with indoor shows.  They are too noisy and too crowded and make Della turn into a very insecure individual.  In the ring it looked like Della has got no ears at all and she moved very cautiously.  I did not succeed at all in getting Della into a more relaxed mood and therefore I did not expect more than perhaps a VG (Very Good) from Ms. Giura.

Though Della is not pleased with a particular situation she always performs and I can usually trust in her.  So I did and I was quite overwhelmed when the judge gave Della the judgement EXC (Excellent).  It was so much more than I had expected.

Camicats Della / EXC

"Typical proportions.  Well characterized head.  Correct bite.  Beautiful expression.  Correct balance between length and height.  Good quality of coat."

What a great day!

Brie and Della in the ring.

Brie ja Della kehässä.

En usko, että olen koskaan jännittänyt näyttelyä en edes agilitykilpailua näin paljon. Tiedän että se on typerää koska en voi pakottaa tuomaria pitämään koirastani tai vaikuttaa hänen mielipiteeseensä.  Voin vain esittää koirani parhaalla mahdollisella tavalla kehässä jotta saisimme hyvän arvostelun.

Brien vähäinen kehäkokemus hermostutti minua hieman.  Miten "rakkaushirviöni" käyttäytyisi pöydällä?  Aikoisiko hän tukehduttaa tuomarin pentusuudelmillaan?  Entä miten hän liikkuisi - kahdella vaiko neljällä tassulla?  Ei ole helppoa pennun kanssa joka rakastaa elämää ja kaikkea siinä.  Toisaalta nuo ongelmat eivät ole ongelmia, vain posiitivista voimaa joka pitää osata ohjata oikeaan suuntaan. 

Tuomarina oli ruova Anca Giura Romaniasta.  Perusteellinen ja mukava nainen josta pidin paljon.  Brie osallistui pentuluokkaan ja Della avoimeen luokkaan pari tuntia myöhemmin. 

Brie yllätti minut käytöksellään esiintyen kuin olisi aina ollut kehässä.  Tuomari sai tutkia hänet pöydällä ilman että olisi tullut tyrmätyksi märällä kuonolla ja pentusuudelmilla. Brie pysyi paikoillaan ja nautin esittämisestä joka hetki. 

Rouva Giura todella piti Briestä, mutta alkavat juoksut aiheutti sen, että korvat olivat hieman liian kevyet ja tuomari sijoitti hänet toiseksi ja antoi kunniapalkinnon.  Olen todella ylpeä mustasta timantistani ja odotan innolla uusia näyttelyitä tulevaisuudessa.

OBrie of the Scheepdog Jumpers / PEK2  KP

"Ehkä koon ylärajalla, mutta tyypillinen ja elegantti.  Oikeat pään mittasuhteet.  Saksipurenta.  Voimakas luusto.  Hyvin kulmautunut.  Hyvä turkki ja väri.  Erittäin lupaava."

Della ei ollut ollenkaan edukseen.  Hän ei viihdy sisänäyttelyissä.  Ne ovat liian meluisia ja ahtaita ja saavat Dellan erittäin epävarmaksi.  Kehässä hän näyttää kuin ei olisi korvia ollenkaan ja hän liikkuu erittäin varovaisesti.  En onnistunut saamaa Dellaa paremmalle tuulelle enkä odottanut rouva Giuralta parempaa arvostelua kuin EH.

Vaikka Della ei ollutkaan tyytyväinen tilanteeseen, hän esiintyy hyvin ja häneen voi luottaa.  Niinpä luotin siihen ja olin erittäin tyytyväinen kun tuomari antoi Dellalle ERI:n.  Se oli paljon enemmän kuin odotin.

Camicats Della / ERI

"Tyypilliset mittasuhteet.  Erittäin rodunomainen pää.  Oikea purenta.  Kaunis ilme.  Oikea pituuden ja korkeuden suhde.  Hyvä turkin laatu."

Mikä mahtava päivä!

Looking back / Katsaus menneeseen

We have closed a really fine chapter of our lives.  The year of 2015 is put behind us and we will remember it as a quite marvellous year.  Our team has experienced such a splendid time and many of our personal goals have been achieved.  Nothing has come for free but without some hard work at times the fruits of our harvest wouldn't taste so sweet.  I am more than satisfied though 2015 also has brought some tears along the way.  That's how life works.  What doesn't kill you makes you stronger.  We need setbacks to grow and develop our skills.  Used wisely they see to keep us hungry.

The absolute highlight of the year was when a longed for dream at last came true and Taika got her champion's title in agility at the age of ten.  Our Iron Lady is the first one of our dogs to become a champion and I am really proud of the work Pasi has made with a dog that only touches a contact by mistake..!

Speaking of setting and achieving goals, I am more than satisfied with Della.  Della picked her last certificate in Class 2 at agility competitions in the Åland Islands last spring, which entitled her to compete in the highest class, Class 3.  Having dealt with a dog that primarily chose to avoid or pass obstacles instead of performing them for not so very long ago, makes me want to pinch my arm.  Just to be sure I will never forget the feeling when you succeed with something that seemed to be quite a hopeless case at first.  Della's self-confidence has grown tremendously during the past few years, thanks to my dedicated coaches, Reetta Pirttikoski in agility and Kati Häkli in obedience.  Two amazing persons I will never be able to thank enough. 

Almost at the same time Della changed class in agility, we also got our first approved result at an obedience trial.  We scored 176 points out of 200 and came in fourth.  Now we're working on the movements in the Open Class for giving it a try some time later on this year.

In June our pack grew when the lovely bitch OBrie of the Scheepdog Jumpers entered our lives.  For many years I have been suffering from an annoying fear of flying, but when we we're about to take off for Schipol, Amsterdam I couldn't think of anything else than of the lovely puppy I was going to meet with.  I have experienced the best Midsummer ever thanks to our marvellous friends, Ria and Rami.  Through them we got in touch with Yvonne and Roderick and their kennel Of The Scheepdog Jumpers, from which I have been blessed with an absolutely amazing little Dutch "cheese dog" called Brie.

Life's not only a big laugh all the time.  No, there's also sadness at times.  This time my tears have been shed over the very sad incident that hit Kuura at our agility training a few months ago.  A dog, training obedience in the same place and at the same time as we were training agility, came through the light protection wall between the courses.  The dog, a young Schnauzer, wasn't at all aggressive but the situation when it came so surprisingly through the wall and started to chase Kuura, has left deep marks in Kuura's self-confidence.  Today Pasi has got a dog with an enormous potential, the only problem is how to get it out because after the attack Kuura has decided she does not like agility anymore...

I really hope we will be able to find a solution to Kuura's problem.  The keywords are training, where creating a good mood is the most important thing, and a lot of patience.  If I got Della to work quite properly again, I am sure Pasi will manage to do the same with Kuura.  Unfortunately we've been dealing a bit too much with situations like this in our team lately so I cross my fingers for this to be the last one.  I want to trust in 2016 and that it's going to be a funny and prosperous year.  Time will tell...   

Great memories from 2015.

Hienoja muistoja vuodelta 2015.

Olemme päättäneet todella hienon luvun elämässämme.  Vuosi 2015 on takana ja muistamme sen uskomattomana vuotena.  Teamimme on kokenut hienoja hetkiä ja monet henkilökohtaiset tavoitteet on saavutettu.  Mitään ei ole saatu ilmaiseksi, mutta ilman kovaa työtä ei se myöskään maistuisi niin makealta.  Olen enemmän kuin tyytyväinen vaikka 2015 toi myös muutamia kyyneleitä mukanaan.  Sellaista elämä on.  Mikä ei tapa se vahvistaa.  Tarvitsemme vastoinkäymisiä kasvaaksemme ja vahvistaaksemme taitojamme.  Viisaasti käsiteltynä ne pitävät meidät nälkäisenä.

Vuoden ehdoton kohokohta oli pitkään unelmana olleen Taikan agilityvalion saaminen sen täyttäessä kymmenen vuotta.  Rauta rouvamme on meidän ensimmäinen valiokoiramme ja olen todella ylpeä siitä työstä mitä Pasi on tehnyt koiran kanssa joka ottaa kontaktin vain vahingossa..!

Kun puhutaan tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta olen enemmän kuin tyytyväinen Dellaan.  Della saavutti viimeisen sertinsä 2. luokassa keväällä Ahvenanmaalla ja sai näin oikeuden kisata korkeimmassa 3. luokassa.  Koira joka halusi pitkään ainoastaan ohittaa esteet niiden suorattamisen sijaan, saa minut nyt miltei nipistämään kättäni vain ollakseni varma, etten koskaan unohda sitä tunnetta kun saavutat jotain mikä aluksi on tuntunut miltei mahdottomalta.  Dellan itseluottamus on kasvanut uskomattomasti muutaman vuoden aikana, kiitos asiaan omistautuneille valmentajille, Reetta Pirttikoski agilityssa ja Kati Häkli tokossa.  Kaksi ihanaa henkilöä joita en koskaan voi kiittää tarpeeksi.

Miltei samaan aikaan kun Della nousi agilityssa, saimme myös meidän ensimmäisen hyväksytyn tuloksen toko-kokeessa.  Saimme 176 pistettä 200 mahdollisesta ja sijoituimme 4. sijalle.  Nyt harjoittelemme avoimen luokan liikkeitä osallistuaksemme kokeeseen myöhemmin tänä vuonna. 

Kesäkuussa laumamme kasvoi ihanalla OBrie of the Scheepdog Jumpers nartulla joka tuli elämäämme.  Olen jo vuosia kärsinyt ärsyttävästä lentopelosta, mutta kun nousimme koneelle suuntana Schipolin lentokenttä Amsterdamissa, en ajatellut muuta kuin ihanaa pentua jonka kohta tapaisin.  Sain kokea kaikkien aikojen parhaan Juhannuksen, kiitos mahtavien ystävien Ria ja Rami.  Heidän kauttaan tutustuimme Yvonneen ja Roderickiin ja heidän kenneliinsä Of The Scheepdog Jumpers, mistä olen saanut aivan uskomattoman pienen hollantilaisen "juustokoiran" nimeltään Brie.

Elämä ei ole aina pelkkää iloa.  Silloin tällöin on myös suruja.  Tällä kertaa kyyneleitä aiheutti ikävä Kuuraa kohdannut tapahtuma agilityharjoituksissa muutama kuukausi sitten.  Samassa hallissa samaan aikaan tottelevaisuutta harjoitellut nuori snautseri, joka ei ollut ollenkaan aggressiivinen, tuli läpi kenttiä erottavan kevyen väliseinän ja alkoi jahdata Kuuraa, tapahtuma on jättänyt syvät jäljet Kuuran itseluottamukseen.  Nyt Pasilla on suunnattoman potentiaalin omaava koira, jonka ainoa ongelma on, että hyökkäyksen jälkeen se ei halua tehdä enää agilitya...

Toivon todella, että pystymme ratkaisemaan Kuuran ongelman.  Avain on harjoittelu, missä hyvän mielen saavuttaminen on tärkeintä, ja paljon kärsivällisyyttä.  Jos minä sain Dellan toimimaan aikanaan kunnolla, olen varma, että Pasikin onnistuu Kuuran kanssa. Valitettavasti, olemme joutuneet tällaisiin tilanteisiin liian usein viime aikoina, joten toivon todella ettei sitä enää tapahtuisi.  Haluan uskoa vuoteen 2016 ja, että se tulee olemaan hauska ja antoisa vuosi.  Aika näyttää...

Happy New Year! / Hyvää Uutta Vuotta!

Team Hurrila

wishes

relatives, friends & blog readers all over the world a

Happy & Prosperous New Year

2016!

Take care, respect one another and smile a lot!

A smile can make a difference.

At least it's worth a try.

Today's world really needs it.

Team Hurrila

toivottaa

sukulaisille, ystäville & kaikille blogin lukijoille ympäri maailmaa

Hyvää & Menestyksellistä Uutta Vuotta

2016!

Pitäkää huolta, kunniottakaa toisianne ja hymyilkää paljon!

Pieni hymy voi muuttaa kaiken.

Se on ainakin yrittämisen arvosta.

Tämän päivän maailma todella tarvitsee sitä.

27.11. FI AVA FI AVA-H Camicats Twister

Believe it or not, but now it's official.  Pasi has made the impossible possible.  The dog that doesn't do contacts has become a champion of agility at the age of ten.  Never say never..!

On November, 27th The Finnish Kennel Club at last confirmed the FI AVA title for Taika. The winning run was made on September, 13th at competitions in the Åland Islands.  The judge for the day was Kjell Pettersson from Sweden, who also got the honour to crown our family's first agility champion Taika and its handler.

Last year Taika earned the jumping champion's title so Pasi has really done a fine job with his dog and I am so proud of them.  It's such a great achievement.

Taika is still in top condition, but being ten years old and a double champion of agility there's no need to put too much pressure on her anymore.  Taika will continue competing because she loves it and for fun, but not as frequently any longer.  We want Taika to enjoy her declining years as the healthy and vivid individual she's always been.  She's so worth it!

Pasi won't be out of work though, because Kuura is eagerly waiting for being prepared for her first agility competition...

FI AVA FI AVA-H Camicats Twister

"Taika"

Picture: Jenni Lehtikangas

FI AVA FI AVA-H Camicats Twister

"Taika"

Kuva: Jenni Lehtikangas

Uskokaa tai älkää, nyt se on virallista.  Pasi on tehnyt mahdottomasta mahdollinen.  Koira joka ei yleensä tee kontakteja on saavuttanut agilityvalion arvon kymmenen vuotiaana. Älä koskaan sano ei..!

Suomen Kennelliitto vahvisti viimeinkin 27. marraskuuta Taikalle FI AVA-tittelin.  Voitto ja sen tuoma viimeinen serti saavutettiin 13. syyskuuta Ahvenanmaalla.  Tuomarina toimi Kjell Pettersson Ruotsista joka myös sai kunnian kruunata perheen ensimmäisen agilityvalion Taikan ja sen ohjaajan.

Viime vuonna Taika saavutti hyppyvalion arvon joten Pasi on tehnyt hienoa työtä koiransa kanssa ja olen todella ylpeä heistä.  Ne ovat todella hienoja saavutuksia.

Taika on edelleen todella hyvässä kunnossa, mutta kun on jo kymmenen vuotta ja agilityn kaksoisvalio, ei ole enää tarvetta rasittaa häntä enempää.  Taika jatkaa kisaamista ja hauskan pitämistä koska se rakastaa sitä muttei kilpaile enää niin tiivisti.  Haluamme Taikan nauttivan eläkevuosista koska koira on edelleen terve ja vilkas.  Hän on niin sen arvoinen!

Pasi ei toki jää työttömäksi, koska Kuuraa valmistautuu innokkaasti ensimmäisiin agilitykisoihin...

22.11. Brie 7 months / Brie 7 kuukautta

Another month has passed and my lovely cheese dog has turned seven months.  Again we've both got rich in new exciting experiences.  We're training agility and obedience once a week in groups for puppies and it's a lot of fun.  Brie is very eager to learn and though she's got a high activity level, she really thinks before she does.  I just love to work and play with her.

Brie is not only my sweet cheese dog any longer.  She's also become my little teddy bear lately because of the fabulous coat of hers.  It's really thick and shiny and makes her look like the cutest of stuffed animals.

Due to her rich coat I have had to buy her a bigger collar.  We have a friend who makes them by hand and of course when I got the chance to choose, I picked one with a lovely touch of agility.  I think it suits Brie perfectly.

Just in time for Brie turning seven months we were also blessed with this winter's first snow and all at once the world looked so much brighter - at least for a few days...  It was lovely to see Brie's reaction to her first touch ever with snow.  She just loved it!

Brie's first contact with snow.

 

Brien ensikosketus lumeen.

Taas on kuukausi vierähtänyt ja minun ihana "juustokoira" täytti seitsemän kuukautta.  Olemme jälleen kokeneet paljon uusia jännittäviä asioita.  Harjoittelemme agilitya ja tottelevaisuutta kerran viikossa penturyhmissä ja se on todella hauskaa.  Brie on innokas oppimaan ja vaikka se on erittäin vilkas se kuitenkin ajattelee paljon ennen kuin tekee asioita.  Pidän todella sen kanssa leikkimisestä ja työskentelystä.

Brie ei ole enää pelkästään minun ihana "juustokoira".  Siitä on myös tullut minun pikku nallekarhu uskomattoman turkkinsa vuoksi.  Turkki on todella paksu ja kiiltävää ja saa Brien näyttämään ihanimmalta pehmolelulta.

Paksumman turkin vuoksi minun on pitänyt hankkia sille uusi kaulapanta.  Eräs ystävämme valmistaa niitä käsityönä ja tietysti kun sain mahdollisuuden valita, valitsin pannan joka kertoo agilitystä.  Minusta se sopii Brielle täydellisesti.

Juuri kun Brie täytti seitsemän kuukautta saimme myös talven ensilumen ja maailma näytti yhtäkkiä paljon valoisammalta - ainakin muutaman päivän...  Oli ihana nähdä Brien reaktio ensilumeen.  Se todella piti siitä!

In good hands / Hyvissä käsissä

Della was privileged to be treated by osteopath Leena Piira yesterday.  Della's problems in agility are no longer due to only mental reasons.  I have a sensitive dog but also with a strong will and a hint of sweet stubbornness.  

A pelvis that's not straight causes problems that reflect on the spine and Della's left hind leg.  Della needs to get stronger in her left side and having been seriously locked in her hindquarters for a long time, Della has not used her left hind leg correctly while jumping and there's been a clear lack of power.  Therefore she's been compensating it by a poor jump technique or avoiding jumping completely.  

Now we're working on getting Della's left side muscles stronger before training agility again.  I got a training program that hopefully will help Della so we will be able to conquer the courses of agility some time in the near future again.

Della, my challenge and love in life.

Della, minun elämäni haaste ja rakkaus.

Dellalla oli etuoikeus käydä eilen osteopaatti Leena Piiran hoidossa.  Dellan ongelmat eivät olekaan enää vain päästä kiinni.  Minulla on herkkä mutta myös voimakastahtoinen ja ripaus miellyttävää itsepäisyyttä omaava koira. 

Lantion vinous heijastuu selkärankaan ja vasempaan takajalkaan.  Dellan täytyy vahvistaa vasenta puoltaan.  Pitkään pahasti jumissa ollut takaosa on aiheuttanut sen, että Della ei ole pystynyt käyttämään vasenta takajalkaansa kunnolla ja se on jäänyt selvästi heikommaksi kuin oikea.  Della on kompensoinut vaivan huonolla hyppytekniikalla tai kieltäytynyt kokonaan hyppäämästä.

Nyt teemme töitä vahvistaaksemme Dellan vasemman puolen lihaksia ennen kuin jatkamme agilitya.  Saimme harjoitusohjelman joka toivottavasti auttaa Dellaa ja pääsemme taas tulevaisuudessa valloittamaan agilityratoja. 

Those were the days... / Oi niitä aikoja...

Suddenly it just hits you.  Without warning and straight in the stomach.  It leaves you with no possibilities to take cover or run away.  It always finds you or catches up with you.  You just have to face it and at the very same you're desperately trying to make the most of the situation not to reveal what's actually going on.  Your heart is being squeezed in a vise of aching but beautiful memories of a dog you loved more than anything else in the world.  In my case, the dog's name is Pinja.

It's been over three years since I lost her, but how I still miss her some days.  Pinja's paw prints in my heart are deep but time will be kind and shape them and make them softer.  The pain in my heart will fade and I will be able to find comfort instead of grief in my memories of her.  The keyword is patience...

It's not all about Pinja.  It's also about the time back then when it all began.  It's about a small group of people that brought agility back to life in Harjavalta.  The beginning was as modest as the obstacles we picked from the woods behind the training field for the working dogs.  It was a time when having fun with your dog was more important than success, when handling was simple and supporting each other was a natural thing to do.

It was a beautiful time and I am grateful for having got the chance to experience it.

A precious moment forever kept in my heart.

Rakas muisto pysyy ikuisesti sydämessäni.

Se iskee yllättäin.  Ilman varoitusta ja suoraan vatsaan.  Se ei anna mahdollisuutta suojautua tai paeta.  Se löytää sinut aina ja ottaa kiinni.  Sinun on vain kohdattava se ja epätoivoisesti yritettävä selvitä tilanteesta ja olla paljastamatta mitä todella on tapahtumassa.  Sydämesi on puristettu kuin ruuvipenkissä ihanilla muistoilla koirasta jota rakastit enemmän kuin mitään muuta maailmassa.  Minulle sen koiran nimi on Pinja.

Pinjan menettämisestä on kulunut kolme vuotta, mutta joinakin päivinä kaipaa sitä edelleen.  Pinjan tassun jäljet ovat syvällä sydämessä, mutta aika on ystävällisesti muokannut niitä pehmeämmiksi.  Kipu sydämessäni hiipuu ja pystyn löytämään hiljalleen lohdutusta sen muistoista surun sijaan.  Avain on kärsivällisyys...

Kaikki ei kosketa vain Pinjaa.  Se on myös mennyt aika jolloin kaikki alkoi.  Se oli pieni joukko ihmisiä jotka toivat agilityn takaisin Harjavaltaan.  Alku oli yhtä vaatimaton kuin esteetkin, jotka raahattiin kentälle palveluskoirakentän viereisestä metsiköstä.  Se oli aika jolloin hauskanpito koiran kanssa oli tärkeämpää kuin menestyminen, kun ohjaus oli yksinkertaista ja toisten kannustaminen tapahtui luonnostaan.

Se oli ihanaa aikaa ja olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden kokea sen.