Easter / Pääsiäinen

Easter came with summer and a touch of Sweden.  We enjoyed a wonderful holiday together with my family visiting us.  Not a dull moment!  There's always so much to catch up with though we speak frequently on the phone every week.  Not being able to see your family every day, it really hits you how much you have missed them when seeing them face to face.  I've been living some really precious moments during last weekend.  I only wish time could have flown in slow motion...

Spring.

Kevät.

Pääsiäisenä tuli kesä ja "pala" Ruotsia.  Saimme nauttia hienosta lomasta perheeni vieraillessa meillä.  Ei tylsiä hetkiä!  Meillä on aina niin paljon puhuttavaa vaikka keskustelemme puhelimessa viikkottain.  Kun ei voi nähdä perhettään joka päivä, sen todella huomaa kuinka paljon heitä kaipaa kun ei näe kasvokkain.  Olen kokenut muutamia arvokkaita hetkiä viime viikonloppuna.  Aika vain kului liian nopeasti...

We have got really spoilt dogs.  Every time my sister and her family pay their visits to us, they bring presents for each one of our dogs.  The presents are wrapped in gift paper and decorated with colourful ribbons.  The gifts have been carefully chosen by my sister's two boys and the dogs are enthusiastic.  This time they got an activity ball for treats, a gum and teeth friendly frisbee and a very good toy for training.  All the gifts have been tried out and they work!  The dogs are more than satisfied.

Christmas in April.

Joulu huhtikuussa.

Meillä on todella hemmotellut koirat.  Joka kerta kun siskoni ja hänen perheensä vierailevat meillä, saa jokainen koira omia lahjoja.  Lahjat on paketoitu lahjapaperiin ja kiedottu värikkääseen lahjanaruun.  Siskon kaksi poikaa ovat valinneet lahjat huolella ja koirat ovat innoissaan.  Tällä kertaa koirat saivat aktivointipallon, hammasystävällisen frisbeen ja todella hyvän treenilelun.  Kaikki lelut on jo testattu ja ne toimivat!  Koirat ovat enemmän kuin tyytyväisiä.

My sister's youngest boy, Max, had longed for getting together with our dogs again.  After Kelly Kuura has become his absolute favourite and we were excited to see his reaction, because last time Max saw Kuura was at Christmas.  I knew Max had some difficulties to understand that the small "puppy Kuura" back then, has grown - and a lot!  Kids do not think like adults and when Max met with Kuura there were no problems.  In his eyes Kuura is still the same best friend as before, she's just become a bigger best friend!  I'm so glad Kuura loves children, because after Kelly left us we haven't had a dog that really enjoys being cuddled with.  Kuura wants to be close to people and is always offering her her wet kisses to everyone.  I'm afraid Kuura lost the love affection battle this time, because I think Max gave Kuura more hugs than Kuura gave him kisses...

Best friends.

Parhaat ystävät.

Sisareni nuorempi poika, Max, oli odottanut koirien tapaamista.  Kellyn jälkeen Kuurasta on tullut hänen ehdoton suosikki ja oli jännittävää nähdä hänen reaktionsa, koska edellisen kerran Max oli nähnyt Kuuran jouluna.  Tiesin, että Maxilla oli vaikeaa ymmärtää pienen "pentu-Kuuran" kasvaneen - ja, paljon!  Lapset eivät ajattele kuten me aikuiset ja kun Max näki Kuuran, ei siinä ollut mitään ihmeellistä.  Hänelle Kuura on edelleen sama paras ystävä, siitä oli vain kasvanut isompi hyvä ystävä!  Olen niin iloinen, että Kuura pitää lapsista, Kellyn jälkeen meillä ei ole juuri ollut koiraa joka pitää halauksista ja rapsutuksista.  Kuura haluaa olla lähellä ihmisiä ja tarjoaa märkiä suukkoja kaikille.  Tällä kertaa luulen Kuuran hävineen, sillä Max antoi Kuuralle enemmän halauksia kuin Kuura hänelle pusuja...

Our club arranges a traditional non-official dog show every Easter at our training field in Harjavalta.  We had asked Max if he would like to participate with Kuura in the Kid-and-Dog-competition.  Max did not hesitate for a second though he had no idea of how it works at a dog show at all.  He got to train with Kuura for a few minutes before entering the ring with the other children and their dogs.  Both dogs and children were of different ages and Max had a real challenge showing Kuura only six months old.  The other dogs were all adult dogs with much more experience.  Max showed Kuura very well and got awarded with an Easter Surprise Egg made of chocolate, a safety reflector and a small blue ball for Kuura.

Pasi also participated with Kuura in the class for small puppies and they were placed third in the group for the ones awarded with blue ribbons.  Della and I were placed fourth in the class for small adult dogs with blue ribbons.  Not a bad day at all, which was still to be crowned the very same evening by a delicious BBQ at our house.

Non-official Easter Dog Show in Harjavalta 2014.

Perinteinen Pääsiäsimätsäri Harjavallassa 2014.

Seuramme kentällä järjestetään aina pääsiäisenä perinteinen match show.  Olimme kysyneet Maxilta jos hän haluaisi osallistua Kuuran kanssa Lapsi-ja-Koira-kilpailuun.  Max ei epäröinyt sekunttiakaan vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan miten se toimii.  Hän sai treenata Kuuran kanssa hetken ennen kehään menemistä muiden lasten ja koirien kanssa.  Sekä lapset että koirat olivat kaikki eri ikäisiä ja Maxilla oli todellinen haaste esittää 6 kuukauden ikäinen Kuura.  Muut koirat olivat aikuisia ja niillä oli paljon enemmän kokemusta.  Max esitti Kuuran todella hienosti ja sai palkinnoksi suklaisen yllätyspääsiäismunan, heijastimen ja pienen sinisen pallon Kuuralle.

Myös Pasi osallistui Kuuran kanssa pienten pentujen luokkaan ja he sijoittuivat kolmanneksi sinisen nauhan saaneiden luokassa.  Della ja minä sijoituimme neljänneksi pienten aikuisten koirien sinisen nauhan saaneiden loppukilpailussa.  Ei huono päivä ja se jatkui vielä herkullisella pääsiäisgrillijuhlalla kotona.

Reunion / Jälleennäkeminen

Three very tired dogs - both physically and psychically - were what we brought home yesterday after a just wonderful puppy reunion.  Eeva, Kuura's breeder, had planned it all and we met up at our club house in Harjavalta.  The weather was great and we were all looking forward to meeting with each other.  The only one that couldn't make it was Aarre, Länsimetsän Syysaamun Aarre.  Aarre lives in Kuopio and unfortunately Kuopio is not just around the corner, but we hope to meet with him in the future too.

Kuura now got to meet with her brothers Nova (Länsimetsän Hopeahalla), Soni (Länsimetsän Auringonnousu) and Piki (Länsimetsän Pohjantähti).  It's amazing to see how great all of the puppies still got together after having been apart for so many months.  Again Eeva didn't have to worry about her puppies having forgotten about her.  Not a chance! They just love her!  Just take a look at the picture where Kuura gives Eeva a hug the way just a sheltie can.  A picture really says so much more than there are words...

All of the puppies have turned into lovely individuals and Eeva can really be proud of Mila's first litter.  Nova is so grown up and well-mannered, a real gentleman.  Soni is the "boy in shiny black" with a lovely temper and Piki, the smallest of the siblings, just melts hearts by being so sweet and friendly.  Kuura had a great time playing with her brothers and after having been running and jumping around for almost three hours, there's no wonder we had a sleeping beauty in the house...  Thank you, Eeva, for a lovely Saturday afternoon!  We enjoyed it so much!

A furry family reunion.

Karvaisen perheen jälleennäkeminen.

Kolme todella väsynyttä koiraa - niin fyysisesti kuin henkisesti -näin tapahtui eilen kun tulimme kotiin todella mukavasta pentutapaamisesta.  Eeva, koirien kasvattja, oli suunnitellut tapaamisen Harjavaltaan koirakerholle.  Sää oli loistava ja odotimme toistemme tapaamista.  Ainoa joka ei päässyt paikalle oli Aarre, Länsimetsän Syysaamun Aarre.  Aarre asuu Kuopiossa ja se ei nyt ole aivan "nurkan takana", mutta toivomme tapaavamme vielä hänetkin pian.

Kuura sai tavata veljensä; Nova (Länsimetsän Hopeahalla), Soni (Länsimetsän Auringonnousu) ja Piki (Länsimetsän Pohjantähti).  Oli todella hienoa nähdä miten kaikki pennut tulivat toimeen keskenään niin monen kuukauden eron jälkeen.  Eeva ei taaskaan tarvinnut olla huolissaan, että pennut olisivat unohtaneet häntä.  Ei mitään mahdollisuutta! Pennut rakastavat häntä!  Katsokaa kuvaa jossa Kuura antaa Eevalle halauksen niin kuin vain sheltti voi antaa.  Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Pennuista on kasvanut hienoja yksilöitä ja Eeva voi olla todella ylpeä Milan ensimmäisestä pentueesta.  Nova on jo niin aikuinen ja hyvin käyttäytyvä, todellinen herrasmies.  Soni on "poika kiiltävässä mustassaan" ihanalla luonteella ja Piki, joukon pienin, sulattaa sydämet suloisuudellaan ja ystävällisyydellään.  Kuuralla oli hauskaa leikkiessään ja juostessaan veljien kanssa miltei kolme tuntia, ei ihme, että meillä oli nukkuva kaunokainen kotona...  Kiitos Eeva ihanasta lauantai-iltapäivästä!  Me todella nautimme siitä!

Big, bigger, biggest / Iso, isompi, isoin

Today is a special day.  Our Kuura has turned 6 months old.  Again it's difficult to understand how time really flies and puppies grow.  Kuura has "outgrown our pack" and is today the biggest girl in the Hurrila furry gang.  Besides being the biggest one, Kuura's also turned out to be a real beauty.  It's just something in her eyes and her colouring that makes her so special.  Of course, Pasi and I are not used to having blue merle-coloured dogs and I sometimes forget that Kuura is a sheltie.  In Kuura's opinion, the world is a wonderful place to be in and everything is being done or explored with curiosity, joy and a great deal of recklessness!  We're still wishing for some common sense for our lovely girl..!

Kuura 6 months, 37,5 cm and 7,8 kg.

Still being a medium agility dog...

Kuura 6 kk, 37,5 cm and 7,8 kg.

Vielä medi-koiran mitoissa...

Tänään on erityinen päivä.  Kuura täyttää 6 kuukautta.  Jälleen on vaikea ymmärtää miten aika rientää ja pentu kasvaa.  Kuura on kasvanut lauman muiden jäsenten ohi ja on tänään Hurrilan jengin isoin tyttö.  Paitsi, että Kuura on isoin, siitä on kasvanut myös todellinen kaunotar.  Kuuran silmissä ja turkin värissä on jotain, mikä tekee hänestä niin erikoisen.  Pasi ja minä emme ole tottuneet blue merle-koiriin ja joskus minä unohdan, että Kuura on sheltti.  Kuuran mielestä, maailma on ihana paikka ja kaikki tehdään ja tutkitaan uteliaisuudella, ilolla ja suurella rämäpäisyydellä!  Toivomme edelleen, että neiti saisi vihdoin järkeä päähänsä..!

A great weekend / Mahtava viikonloppu

Last weekend was a crowded one, Pasi competed with Taika on Saturday in Turku and Della and Kuura attended a match show arranged by Rauma's dog club on Sunday.  In other words, not a dull moment on the schedule!

Pasi had three competitions with Taika, two agility and one jumping competition.  He had wished to nail the last agility certificate, which would have turned Taika, being a Finnish jumping champion, into a Finnish agility champion as well.  Though input and hopes were high, the outcome was not as glorious...  The day ended up in three disqualifications but Pasi did not grieve too much over it.  The competitions were Taika's first ones since her hysterectomy last October and Taika did a great job.  Taika's passion for agility is still the same and - as usual - Pasi really had to work hard to keep up with Taika's speed.  I probably won't have to explain which one's got the most efficient foot work...

The highlight of the day was meeting with Kuura's breeder, Eeva, and Kuura's mom, Mila.  Mila was not as happy about the reunion as Kuura and looked at her daughter with some slight dislike in her eyes that clearly said; "Oh no, do not even think of bringing that rascal girl back home again..!"  Fortunately Eeva was of another opinion and Kuura got to attack Eeva with all that sweet puppy love that just bursts from a soon six months old sheltie, in other words - Kuura has not forgotten about Eeva!

On Sunday we went to the former hog farm here in the village, where we have been training agility once a week during the winter.  Della and Kuura were to participate in the non-official dog show arranged by RKS.  It was quite exciting because it was Kuura's first time at a show and we had no idea of her behaviour in the ring with other pups or how she would react being put on the table in front of a judge.  It was going to be a good time for training before attending the official dog shows.  I was also very delighted by Pasi's decision to show Kuura himself, because we had spoken about me showing her at first.

Pasi did a very good job with Kuura in the ring.  First Kuura was quite upset being surrounded by more dogs and people than she's used to and the famous "sea gull scream" was heard a few times.  Second Kuura didn't like the idea of being on the leash, because she just wanted to say hello to everyone!  Pasi was determined and succeeded in calming his madcap down quite well and being put on the table in front of the judge caused no problems at all.  Standing in place and walking "the show dog way" are still to be trained though...

Kuura was to compete against a Swedish Vallhund.  Both puppies were adorable, but this time the Swedish Vallhund got the red ribbon and Kuura got the blue one.  In the group for small puppies with the blue ribbon, Kuura was placed third and Kuura got her first shiny cup!  Della competed in the class for small adult dogs and was awarded the red ribbon.  In the group for small dogs with red ribbons, Della was placed fourth and Della also went home with some great prices.  Sunday really turned out to be an incredible "funday"!

Great memories.

Ihanat muistot.

Viime viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, Pasi kisasi lauantaina Turussa Taikan kanssa, Della ja Kuura olivat RKS:n järjestämässä match show:ssa sunnuntaina.  Toisin sanoen ei tylsiä hetkiä aikataulussa!

Pasilla ja Taikalla oli kolme kisaa, kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata.  Hän oli toivonut saavansa viimeisen agilitysertifikaatin jolloin Taikasta tuli myös Suomen agilityvalio hyppyvalion lisäksi.  Vaikka haaveet ja yritys olivat kovat, lopputulos ei ollut kovin loistelias...  Päivä päättyi kolmeen hylkäykseen, mutta Pasi ei asiaa liikaa murehtinut.  Kisat olivat Taikan ensimmäiset lokakuussa tehdyn sterilisation jälkeen ja Taika toimi loistavasti.  Taikan halu tehdä agilityä on ennallaan ja kuten tavallista, Pasilla oli täysi työ pysyä Taikan vauhdissa.  Minun ei varmaan tarvitse kertoa kummalla oli tehokkaampi jalkatyö...

Päivän kohokohta oli Kuuran kasvattajan, Eevan, ja Kuuran äidin Milan tapaaminen.  Mila ei ollut kovin iloinen Kuuran jälleennäkemisestä, ennemminkin katse kertoi melko selvästi; "Voi ei, älkää edes ajatelko tuovanne tuota rasavilliä tyttöä enää takaisin..!"  Onneksi Eeva oli eri mieltä ja Kuura ryntäsi Eevan syliin koko sillä rakkaudella mitä 6 kk ikäisellä shelttipennulla on, toisin sanoen - Kuura ei ollut unohtanut Eevaa!

Sunnuntaina menimme kylän vanhalle sikatilalle jossa olemme talven treenanneet agilityä kerran viikossa.  Della ja Kuura ottivat osaa epäviralliseen koiranäyttelyyn jonka järjestelyistä vastasi RKS.  Tilanne oli melko jännittävä koska Kuura osallistui nyt ensimmäistä kertaa tällaiseen tapahtumaan emmekä ollenkaan tienneet miten Kuura käyttäytyisi kehässä muiden pentujen kanssa ja miten se reagoisi pöydällä tuomarin edessä.  Tämä olisi hyvää harjoitusta ennen virallisiin  näyttelyihin osallistumista.  Olin myös iloinen kun Pasi päätti esittää Kuuran itse, koska olimme ensin suunnitelleet, että minä esittäisin Kuuran ensin.

Pasi teki hyvää työtä kehässä Kuuran kanssa.  Ensin Kuura oli melko tolaltaan kun ympärillä oli enemmän koiria ja ihmisiä mihin se oli tottunut ja se kuuluisaa "lokin kirkuntaa" kuultiin muutaman kerran.  Siksi toiseksi Kuura ei pitänyt kytkettynä olemisesta vaan halusi tervehtiä kaikkia!  Pasi oli päätäväinen ja onnistui rauhoittamaan villikon hyvin ja pöydällä olo tuomarin edessä sujui ilman ongelmia.  Paikallaan seisomista ja kävelemistä "näyttelykoiran" tavoin pitää kuitenkin vielä harjoitella...

Kuuralla oli vastassa länsigöötanmaanpystykorva.  Molemmat pennut olivat aivan ihania, mutta tällä kertaa "jöötti" sai punaisen nauhan ja Kuura sinisen.  Sinisten pienten pentujen ryhmässä Kuura sijoittui kolmanneksi ja sai ensimmäisen kiiltävän pokaalinsa!  Della kilpaili pienissä koirissa ja sai punaisen nauhan.  Punaisten pienten koirien ryhmässä Della sijoittui neljänneksi ja sai myös mukaansa hienoja palkintoja.  Sunnuntai olikin uskomattoman hauska päivä!

Agility & shelties

Last Friday we went to Kaarina for almost two hours of absolute great agility instructed by the Finnish top coach Timo Liuhto.  Della did again very well and it's amazing how Della's self-confidence has grown compared to the first time we went there last autumn.  Timo reminded me of it, because back then Della was avoiding both Timo and the obstacles and when Della got the chance, she was heading for the exit.  Last Friday my sheltie was circling around us all the time, tail upright looking at Timo.  After all it's quite easy to get friendly with a sheltie, you just need some tasty treats...

Our progress feels very good, but there's still a lot of work to do.  Today I should say that Della and I have moved on "by taking a giant leap forward" to use Timo's words and we are probably somewhere in the middle of our journey of getting back on track again.

Pasi and Taika are just an outstanding couple.  Taika is such a humble dog and if Pasi just shows her the way to go, Taika follows.  Their eternal combats are being fought at the contact areas and, with Taika being an older dog, it's not an easy project to correct.  Pasi and his current trainers have come to the conclusion that it's actually sometimes better to let Taika run the dogwalk or the A-Frame without stopping her, because there will be times when her paws - by mistake or not - will touch the contacts and the clean run is a fact.

On Saturday morning we went on training agility, this time in Panelia with three of our trainees.  It was great fun and the track was straight and fast.  After that we had planned to meet up with other sheltie owners at our club house in Harjavalta for a sheltie walk.  The weather was nice though we had had a touch of snow during the night, but it didn't matter.  A small but enthusiastic group set off for the Harjavalta woods.  A very nice day which gave the needed power for cleaning the house on Sunday!

A weekend in the name of shelties.

Viikonloppu shelttien merkeissä.

Ajoimme viime perjantaina Kaarinaan Suomen huippuvalmentaja Timo Liuhdon miltei kahden tunnin hienoon agilitytreeniin.  Della suoriutui taas hienosti ja se on ihmeellistä miten Dellan itseluottamus on kasvanut siitä kun käytiin treenaamassa ensi kertaa viime syksynä.  Timo muistutti minua siitä, koska silloin Della vältteli aina tilaisuuden tullen niin Timoa kuin esteitä ja pyrki ulko-ovelle.  Viime perjantaina shelttini pyöri ympärillämme koko ajan häntä pystyssä katsellen Timoa.  Loppujen lopuksi sheltistä saa helposti kaverin, pitää vain olla herkullisia nameja...

Meidän kehittyminen tuntuu hyvältä, mutta vielä on paljon tehtävää.  Nyt voisin sanoa, että Della ja minä olemme ottaneet todella ison harppauksen eteenpäin, lainatakseni Timon sanoja olemme todennäköisesti puolimatkassa takaisin radalle.

Pasi ja Taika on erinomainen pari.  Taika on niin nöyrä koira ja kun Pasi vain näyttää minne mennään niin Taika seuraa.  Ikuinen taistelu on kontaktit, Taika kun on jo vanhempi koira, ei virheen korjaaminen ole helppoa.  Pasi ja hänen nykyiset valmentajat ovat tulleet siihen lopputulokseen, että välillä on parempi antaa Taikan juosta puomi ja A-este eikä yritä pysäyttää sitä, koska kyllä ne tassut joskus osuuvat kontaktille - erehdyksessä tai ei - ja puhdas rata on tosi asia.

Lauantai aamuna trenattiin myös agilityä, tällä kertaa Paneliassa kolmen valmennettavan kanssa.  Meillä oli hauskaa ja rata oli suoraviivainen ja nopea.  Tämän jälkeen meillä olikin suunnitelma tavata muita shelttiomistajia Harjavallan majalla ja tehdä shelttilenkki.  Sää oli mukava vaikka yöllä olikin satanut lunta, mutta se ei haittanut.  Pieni mutta innokas ryhmä suuntasi Harjavallan metsiin.  Todella mukava päivä joka antoi sopivasti voimia siivoukseen sunnuntaille!

Kuura 5 months / Kuura 5 kuukautta

Speedy and energetic, curious and bold, sweet and fabulous!  That's our Kuura - five months old today!  There's no sign of Kuura having been the smallest puppy in the litter once.  Kuura has been a healthy pup from the beginning and she eats and likes all kinds of food.  Kuura is still served puppy food three times a day, mixed with home-made food and rape-oil.  As well as Kuura eats with great relish, Kuura's also well-mannered while being served her food. Having two other dogs in the house, there has to be certain rules at dinner-time.  Having her first meal in our house Kuura was taught to sit and wait the same way as Della and Taika. No one is allowed to start eating before having got the "you're welcome-permission".

Kuura is also in the midst of cutting her second teeth and Kuura's ears still look very nice.  No glue yet...  Now we're dreaming of attending dog shows.

The strategic measurements of our five months old "Lady Grey": height 36,8 cm and weight 6,7 kg - in other words, for the time being Pasi has got a dog for the medium class in agility...

Five months of lovely sheltie power.

Viisi kuukautta ihanaa sheltti poweria.

Nopea ja energinen, utelias ja rohkea, söpö ja fantastinen!  Se on meidän Kuura - tänään viisi kuukautta!  Ei merkkiäkään, että Kuura olisi ollut pentueen pienin.  Kuura on ollut terve pentu alusta alkaen ja syö ja pitää kaikenlaisista ruuista.  Kuura saa vielä penturuokaa kolme kertaa päivässä, johon on sekoitettu kotiruokaa ja rypsyöljyä.  Kuura syö hyvällä ruokahalulla ja käyttäytyy myös hyvin kun ruoka tarjoillaan.  Kun talossa on myös kaksi muuta koiraa täytyy ruoka-aikaan olla tietyt säännöt.  Kun Kuura sai ensimmäisen ateriansa se opetettiin heti istumaan ja odottamaan kuten Della ja Taikakin. Kukaan ei saa aloittaa ennen "ole hyvä-käskyä".

Kuura on juuri vaihtamassa maitohampaansa ja Kuuran korvat näyttävät edelleen todella hyviltä.  Ei vielä liiman tarvetta...  Nyt haaveilemme näyttelyihin osallistumisesta.

"Leidi Harmaan" viiden kuukauden strategiset mitat: säkä 36,8 cm ja paino 6,7 kg - eli tällä hetkellä Pasilla on medi-koira...  

Wall of F(r)ame

It's a bit funny sometimes how a certain, quite simple thing can take time before getting done.  At our club house in Harjavalta we have a wall with pictures of dogs which have become champions during the years.  Mostly there are pictures of champion show dogs. There's only been one dog before Taika that has achieved the title Agility Champion so Taika has really put a special paw mark in our club's history books.

Taika was crowned Agility Jumping Champion in August last year but it wasn't until now I got Taika's champion picture framed and put to our club's "Wall of Fame".  Taika was also awarded The Agility Dog of 2013 Class Small at our annual meeting last Wednesday. Taika had scored 57 points which made her the winner of the award.  Della also had a quite good last year though our different problems and scored 52 points, which meant Della came in second after Taika.  We had five dogs competing about The Agility Dog of the Year Award in the class for small dogs.

The club's "Wall of Fame". 

Majan "Wall of Fame".

Joskus on hieman outoa miten jokin pieni asia voi viedä aikaa ennen kuin sen saa tehtyä. Harjavallassa majamme yhdelle seinälle on kiinnitetty kuvat koirista jotka ovat saavuttaneet seurassamme valioarvon.  Eniten kuvia on näyttelyvalioista.  Vain yksi koira ennen Taikaa on saavuttanut agilityvalioarvon joten Taika on todella jättänyt erityiset tassun jälkensä seuran historian kirjoihin.  

Taikasta tuli agilityn hyppyvalio viime vuoden elokuussa, mutta vasta nyt sain Taikan valiokuvan kehykseen ja seuran "Wall of Fame:iin".  Vuosikokouksessa viime keskiviikkona Taika palkittiin myös Vuoden 2013 Agilityn Miniluokan Koirana.  Taika keräsi 57 pistettä millä voitti palkinnon.  Dellallakin oli aika hyvä viime vuosi ongelmista huolimatta ja Della saavutti 52 pistettä, jolla sijoittui toiseksi Taikan jälkeen.  Parhaasta miniluokan agilitykoiran palkinnosta kisasi viisi koiraa.