The competitions were very well organized by West Coast Agility Team ry (WeCA) and it was great to meet with friends from different parts of Western Finland, to enjoy classy handling and eager dogs. Pasi and Taika entered the courses of judge Hilpi Yli-Jaskari, who was a brand-new acquaintance and Pasi liked her tracks a lot. They had good flow.
Taika's day started with a jumping competition, which almost became a real hit if Pasi hadn't tried some new handling on the third obstacle from the end. If you have a clean run coming, never try new things! It just won't pay off! A great performance ended up in a very unnecessary disqualification and Pasi got to hear it too - not only from me! Their second competition was almost perfect. All the contacts were clean, which really isn't every day's matter of course speaking of Taika! Unfortunately Taika got one obstacle stick down and was punished with 5 faults. This was really very annoying, because Taika's agility champion title vanished at the same time the stick was knocked down. Now they came in 6th having the third fastest time. But, there's always an if... Their last track ended up in a disqualification after a bad start. Taika did not wait in the start and rushed through the first obstacle tearing the stick down. She entered the dogwalk, got a contact fault and after that the whole package just came apart. The good thing though is that Taika worked normally on the track. There were no signs of trauma after the see-saw incident in Forssa.
On Sunday Della had two competitions on the agenda. Class 2 was judged by Timo Teiler and of experience I knew I had to really work to get a clean run from his tracks. Timo's ideal times are tight and his courses demand technique, they are not straightforward and speedy. I am really sorry about our first competition, which ended up in a really annoying disqualification due to my stupidity. I know we are still struggling with problems while entering the weave poles and I should have helped my dog a lot more, but when Della went so well I became a bit too hilarious and my handling was altogether too careless. My package burst after that...
The second competition went much better. The course was as demanding as the first one but Della worked really well. I lost some time at the weave poles where Della started off nicely but at the end I had to support her when her rhythm failed a bit. All contacts were absolutely perfect though the see-saw performance was a bit slow, probably due to me being too close to my dog and therefore causing an odd situation for a dog that usually loves the see-saw! Just before the finish line I got a too wide turn, which took valuable time and I lost our possibility to achieve the last certificate for moving on to Class 3. That's agility! I had a really good clean run and it felt great, Della was wonderful but still we need to practice. A bit more daring from my side would be preferable. I don't think it should be a problem, because I know I can count on Della more and more all the time now. We came in second with a slight overtime but without faults and if I compare these two competitions to what I experienced back in January, when Della didn't do anything but avoiding the obstacles... I think I can say my efforts and work with Della have paid off quite well. Still there is work to be done, but in a way I think we're back in business again!
A wonderful moment and a great prize,
a three-coloured leash.
.JPG)
.JPG)
Ihana hetki ja täydellinen palkinto,
trikkivärinen hihna.
Viikonloppu oli taas täynnä hienoa urheilua - agilitya! Taikalla oli lauantaina kolme starttia ja Dellalla sunnuntaina kaksi. Teamin henkilökohtaiset panokset olivat korkealla, unelmissani oli, että Taika saisi viimeisen sertin ja Suomen Agilityvaliotittelin. Taikalla on jo Hyppyvaliotitteli. Dellalle toivoin viimeistä nollarataa ja siirto 2-luokasta agilityn korkeimpaan 3-luokkaan. Niin kuin kaikki tietävät, aina ei käy niin kuin toivoo...
WeCA oli järjestänyt taas hienot kisat ja oli ihanaa tavata taas ystäviä ympäri Länsi-Suomea ja nauttia taitavista ohjauksista ja innokkaista koirista. Pasi ja Taika saivat tutustua heille uuden tuomarin Hilpi Yli-Jaskarin ratoihin joista Pasi piti kovasti. Niillä oli hyvä vauhti.
Taika aloitti päivän hyppyradalla, josta miltei tuli täysi osuma jollei Pasi olisi kokeillut uutta ohjausta kolmanneksi viimeisellä esteellä. Jos sinulla on tulossa puhdas ratasuoritus, älä koskaan kokeile mitään uutta! Se ei kannata! Hieno suoritus päättyi turhaan hylkäykseen ja Pasi sai siitä myös kuulla - eikä vain minulta! Toinen rata oli miltei täydellinen suoritus. Kaikki kontaktit onnistuivat, mikä ei todellakaan ole joka päiväistä kun kyse on Taikasta! Valitettavasti yksi rima tuli alas ja siitä 5 virhepistettä. Tuo oli todella ärsyttävää, sillä tuohon riman pudotukseen katosi agilityvalion mahdollisuus tällä kertaa. Saavutuksena 6. sija ja radan kolmanneksi nopein aika. Mutta, siinä on aina se jos... Kolmas kisa päättyi hylkyyn huonon lähdön takia. Taika ei tapansa mukaan odottanut startissa vaan ryntäsi läpi ensimmäisen esteen pudottaen riman. Puomin alastulolta kontaktivirhe ja siihen koko paketti hajosi. Hieno oli, että Taika toimi kuitenkin radalla normaalisti. Ei ollut merkkiäkään traumasta Forssan keinuonnettomuuden jälkeen.
Sunnuntaina Dellalla oli kaksi kisaa. Kakkosluokan tuomari oli Timo Teiler ja kokemuksista tiesin, että radoilla täytyy tehdä töitä jos aikoo saada nollasuorituksen. Timon ihanneajat ovat tiukkoja ja hänen radat teknisiä eivätkä vain suoraviivaisia juoksuratoja. Olen todella harmissani meidän ensimmäisestä radasta joka päättyi omaan tyhmyyteni takia ärsyttävään hylkäykseen. Tiedän, että kamppailemme vielä pujottelun sisäänmenon kanssa ja minun olisi pitänyt auttaa koiraani paljon enemmän, mutta kun Della kulki niin hienosti tulin liian iloiseksi ja huolimattomaksi ohjauksessani jonka jälkeen paketti levisi...
Toinen kisa meni paljon paremmin. Rata oli yhtä vaativa kuin ensimmäinen, mutta Della toimi todella hyvin. Menetin hieman aikaa pujottelussa jotka Della aloitti vauhdikkaasti, mutta lopussa jouduin kannustamaan jolloin rytmi sekosi hieman. Kaikki kontaktit olivat aivan täydellisiä, vaikka keinu oli hieman hidas, varmaankin siksi, että olin liian lähellä koiraani ja aiheutin oudun tilanteen koiralleni joka yleensä pitää keinusta! Juuri ennen maaliviivaa tein liian ison kaarroksen mikä vei arvokasta aikaa ja menetimme mahdollisuutemme saada sertin ja siirtyä kolmosluokkaan. Tällaista on agility! Meillä oli hieno puhdas rata ja hyvä tunne, Della oli loistava, mutta meidän pitää vielä harjoitella. Hiukan rohkeampaa toimintaa minulta olisi suotavaa. En usko sen olevan ongelma, koska tiedän voivani luottaa Dellaan koko ajan enemmän. Sijoituimme toiseksi pienellä yliajalla, mutta ilman virheitä ja jos vertaan näitä kahta kisaa siihen mitä koin viime tammikuussa jolloin Della vältteli kaikkia esteitä... Voin sanoa, että uhraukset ja työ Dellan kanssa on tuottanut hyvin tulosta. Vielä on töitä tehtävänä, mutta olemme mielestäni taas takaisin kisassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti