Turning back / Paluu

I have broken my own rule and it's actually a bit embarrassing.  I am usually always encouraging people to aim forward and not to look back.  Things will never be as they once were and we just have to accept it.  We can't help changing as time goes by and the memories we have go more and more golden for every year.  Unfortunately it's not possible to bring memories back to life though we sometimes deeply wish them to revive.

I have a lot of beautiful memories, but also painful experiences, which I have shared with so many special people during the years.  The history I have with these persons has built a solid friendship I just can't be away from anymore.  Shortly, I have left West Coast Agility Team (WeCA) for my "second home" in Harjavalta, that is Harjavalta Working and Companion Dogs Club (HPSH ry).

Never underestimate the meaning of friends.  If they are the reason for you turning back, there's nothing wrong.

I am back.

Olen palannut.

Olen rikkonut omia sääntöjäni ja se on oikeasti hieman häpeällistä.  Minä yleensä aina rohkaisen ihmisiä tähtäämään eteenpäin eikä katsomaan taakseen.  Asiat eivät koskaan palaa kuten ne olivat ennen ja meidän täytyy vain hyväksyä se.  Me emme voi estää muutoksia ajan kuluessa ja muistot jotka meillä on muuttuvat aina kultasimmiksi vuosien saatossa.  Valitettavasti emme saa palautettua niitä muistoja eloon vaikka joskus niin kovasti haluaisimme.

Minulla on paljon hienoja muistoja, mutta myös kipeitä kokemuksia, joita olen vuosien saatossa jakanut monien erityisten ihmisten kanssa.  Historia joka minulla on näiden ihmisten kanssa rakentuu kiinteään ystävyyteen enkä voi enää olla erossa heistä.  Lyhyesti olen jättänyt West Coast Agility Teamin (WeCA) ja palannut "toiseen kotiini" Harjavaltaan, Harjavallan Palvelus- ja Seurakoiraharrastajat ry (HPSH ry).

Älä koskaan aliarvioi ystävien merkitystä.  Jos he ovat paluun syy, siinä ei ole mitään väärää.

Priceless art / Mittaamatonta taidetta

Not everyone has got the privilege to have a colleague at work, who is also an artist.  I am quite lucky because I got Iiris.  Iiris creates the most wonderful artwork and about five years ago I asked her for a favour.  At that time Iiris was working in clay and I just adored the sculptures of cats she showed me.  I decided to ask her if she would like to try to make a couple of shelties for me.  Iiris accepted the challenge, which she also fulfilled perfectly and since that very day I have two lovely sheepdogs in my kitchen window.  What makes these sculptures extra special is that they are images of Kelly and Pinja, the memorable keystones of our team.

Last autumn I got to admire Iiris' work in charcoal and I just wanted her to picture my dogs by using the same technique.  I was supposed to give her photos of all our girls, but for some reason time just passed on and I had problems choosing the right pictures for her.  I had almost forgotten all about it until the other day at work.  Iiris came up to me and told me she had four pictures of my dogs.  What a lovely surprise!  Iiris told me she had visited my blog and picked the suitable pictures from there.  I am so touched because these paintings are not just paintings.  Every picture is a delicate masterpiece made with such sensitivity.  There's no doubt the artist has succeeded in catching those special details in every dog's nature that make them what they are.  I just love them all!

The unique artwork by Iiris Ruoho.

Iiris Ruohon ainutlaatuista taidetta.

Kaikilla ei ole etuoikeus saada sellaista työkaveria, joka on myös taiteilija.  Olen erittäin onnellinen, että minulla on Iiris.  Iiris luo todellista taidetta ja viitisen vuotta sitten pyysin häneltä palvelusta.  Silloin Iiris teki savitöitä ja minä ihailin hänen minulle esittämiä kissoista tekemiään veistoksia.  Päätin kysyä häneltä jos hän halusi yrittää tehdä minulle pari shelttiä.  Iiris hyväksyi haasteen, jonka hän toteutti täydellisesti ja siitä päivästä lähtien minulla on ollut kaksi ihanaa shelttiä keittiön ikkunallani.  Se mikä tekee näistä veistoksista erityisen tärkeitä on, että ne esittävät Kellyä ja Pinjaa, tiimimme ikimuistoisia peruskiviä.

Viime syksynä sain ihastella Iiriksen tekemiä hiilitöitä ja halusin hänen piirtävän koiramme samalla tekniikalla.  Minun piti antaa hänelle kuvia kaikista tytöistämme, mutta jostain syystä aika kului ja minulla oli ongelmia valita hänelle oikeita kuvia.  Olin jo miltei unohtanut kaiken kunnes muutama päivä sitten töissä Iiris tuli luokseni ja kertoi, että hänellä oli neljä kuvaa koiristani.  Mikä ihana yllätys!  Iiris kertoi minulle vierailleensa blogissani ja valinneensa sieltä sopivat kuvat.  Olen niin otettu koska nämä eivät ole vain piirustuksia.  Jokainen piirustus on hienostunut mestariteos tehtynä todellisella tunteella.  Ei ole epäilystäkään, etteikö taiteilija olisi onnistunut vangitsemaan jokaisen koiran erityisen luonteen mikä tekee niistä mitä ne ovat.  Rakastan niitä kaikkia!

04.06. Non-Official Obedience Trial Part 3 / Möllitoko Osa 3

Sunday, a week ago, our team really nailed it in obedience.  Della, Kuura and Brie participated in their third non-official obedience trial this year in Pori.  This third trial was also the last one of the trials in the obedience cup arranged by Miia Saarinen.

The weather conditions were the very best this time and we enjoyed sun and blue skies.  There were also a lot of familiar noses competing and we knew we had to perform really well for good points.  The spirit was as high and hearty as in the two previous trials.

Della had a less good day in the Open Class and scored only 223 points.  It was a bit of a struggle but we got through all the exercises, some was better performed than others, but dealing with Della it was a win.  Before attending an official trial we still need more and intense training but, most important, I am not at all ready to give up yet.  After three trials Della had totally scored 720 points and ended up on a third place.  I am quite pleased.

I am even more pleased with Brie.  She has really developed during these three trials and I see a lot of potential  in her.  This time it was Brie's turn to succeed and we won the Novice Class with the fine amount of 189 points of 200.  Kuura and Pasi made this very special day even more awesome by scoring 186 points and coming in third.

The total of scored points for Kuura and Brie after three trials together were 548 and 522, which meant that Kuura had the overall best result in the Novice Class and she came in first before Brie, which was second best.  A splendid cup competition and a marvellous day!

Our lovely obedient girls,

Della, Brie and Kuura.

Meidän rakkaat tottelevaiset tytöt,

Della, Brie ja Kuura.

Viikko sitten sunnuntaina tiimimme otti täyden potin tottelevaisuudessa.  Della, Kuura ja Brie osallistuivat epävirallisten tokokisojen kolmanteen osakilpailuun Porissa.  Tämä kolmas osakilpailu oli myös sarjan viimeinen koe Miia Saarisen järjestämässä cupissa.

Sää oli tällä kertaa paras mahdollinen ja nautimme auringosta ja sinisestä taivaasta.  Kokeessa oli paljon tuttuja kuonoja ja tiesimme, että meidän täytyy suoriutua hyvin saadaksemme hyvät pisteet.  Tunnelma oli korkealla ja lämmin kuten kahdessa aiemmassa kokeessa.

Dellalla ei ollut niin hyvä päivä avoimessa luokassa ja saavutuksena oli vain 223 pistettä.  Koko koe oli pientä taistelua, mutta pääsisimme kokeen osat läpi, osa paremmalla suorituksella toiset vähemmän paremmalla, Dellan ollessa kyseessä se oli kuitenkin voitto.  Ennen osallistumista virallisiin kokeisiin tarvitsemme lisää tehokasta treeniä, mutta mikä tärkeintä en ole ollenkaan valmis luovuttamaan vielä.  Kolmen osakilpailun jälkeen Della sai kasaan kaikkiaan 270 pistettä ja saavutti kolmannen sijan.  Olen erittäin tyytyväinen.  

Vielä tyytyväisempi olen Briehin.  Se on todella kehittynyt näiden kolmen osakilpailun aikana ja näen siinä paljon potentiaalia.  Tällä kertaa oli Brien vuoro menestyä ja voitimme alokasluokan hienolla pistemäärällä 189 pistettä 200:sta pisteestä.  Kuura ja Pasi suorittivat tänä erityisenä päivänä hienosti ja he saivat pisteitä 186 sijoittuen kolmanneksi.

Kuuran ja Brien kokonaispisteet kolmeen osakilpailun jälkeen olivat 548 ja 522 pistettä, tämä tarkoitti sitä, että Kuuran osakilpailujen kokonaispisteet alokasluokassa toi sille cupin voiton ennen Brietä, joka sijoittui toiseksi.  Loistava cup-kiertue ja uskomaton päivä!

Friends on the beach / Ystävät rannalla

It's almost unbelievable, but at last we've got a touch of summer!  This spring has been everything but normal and only two weeks ago we got more snow for a day than we had seen during all winter.  These very absurd weather conditions lately really make you ponder a lot and, unfortunately, the thought of a change in climate doesn't seem less scary.

A visit to the beach last Sunday gave great comfort.  All worries disappeared as the sun caressed our faces and the sound of the sea brought peace to our minds.  The dogs went crazy and you just have to laugh when you see how they enjoy running in the fine sand.

This time our team got the opportunity to play with one of Brie's friends from a previous obedience class.  Elsa is an adorable and lively tricoloured sheltie, which loves to run too.  For almost one and a half hour they got to play and Brie obviously remembered from last year how fun running in the water is.  Brie almost succeeded in getting both Elsa and Kuura into the water too, at least they got their paws wet.

Thank you, Janina and Elsa, for a great time on the beach!  We had such fun and a bunch of really tired but happy dogs with us when we got home.

Fun on the beach.

Hauskanpito rannalla.

Melkein uskomatonta, mutta vihdoin saimme kesän tuntua!  Kevät on ollut kaikkea muuta kuin normaali ja vain kaksi viikkoa sitten meillä oli päivän enemmän lunta kuin koko talvena.  Nämä oudot sää olosuhteet saa miettimään paljon ja valitettavasti ajatus ilmaston muutoksesta ei tunnu vähemmän pelottavalta.

Käynti rannalla viime sunnuntaina antoi paljon lohtua.  Kaikki murheet katosivat auringon lämmittäessa kasvoja ja meren ääni rauhoitti mieltä.  Koirat olivat villejä ja ei voinut muuta kuin nauraa kun näki niiden nauttivan juoksemisesta hienolla hiekalla.

Tällä kertaa tiimimme sai mahdollisuuden leikkiä yhden Brien ystävän kanssa sen edellisestä tokoryhmästä.  Elsa on ihana ja vilkas trikkisheltti, joka myös rakastaa  juoksemista.  Ne leikkivät miltei puolitoista tuntia ja Brie ei ilmeisestikään ole unohtanut viime vuodelta miten hienoa on juosta vedessä.  Brie sai miltei houkuteltua sekä Elsan että Kuuran myös veteen, ne saivat ainakin tassut märiksi.

Kiitos Janina ja Elsa hauskasta ajasta rannalla!  Meillä oli todella mukavaa ja joukko todella väsyneitä mutta onnellisia koiria kotiin lähdettäessä.

06.05. Non-Official Obedience Trial Part 2 / Möllitoko Osa 2

A couple of weeks ago we challenged our team again and went for our second non-official obedience trial.  These kind of trials are such great training events and you and your dog get a feeling of real competing.  The difference between a real trial and a non-official one is that you are allowed to reward your dog between or during the exercises, you may correct a movement or redo it and if needed, you can ask the judge for advice.  The atmosphere is nice and usually very relaxed.

This time it was Brie's turn to shine.  I am so very satisfied with her and her energy level in the obedience field.  Brie's highlight was definitely her heel work, which was excellent.  For a change Brie also showed she can stay in place for a minute without getting crazy due to being bored.  We scored 181 points out of 200 and came in second of seven dogs in the Novice Class.

Kuura did also very well.  Pasi scored 174 points with her this time, which would have been a fully approved amount of points in an official trial in the Novice Class.  The limit for approval is 160 points.

Della on the other hand had a less good day in the Open Class compared to the previous trial in April.  We made a few stupid mistakes in a couple of exercises and lost too many points for an approved outcome.  We scored 241 points and if it had been an official trial we should need at least 256 as a minimum.  So there's no shortcut, only more training.

The happy couple.

Onnellinen pari.

Pari viikkoa sitten tiimimme testasi jälleen itseään osallistumalla toisiin epävirallisiin toko-kisoihin.  Tällaiset tapahtumat ovat loistavaa harjoitusta ja sekä ohjaaja että koira saavat kilpailutuntumaa.  Virallisen ja epävirallisen kokeen erona on, että tässä saat palkata koiraasi liikkeiden välissä, saat korjata liikkeitä tai tehdä uudestaan ja tarvittaessa, voit kysyä neuvoja tuomarilta.  Ilmapiiri on mukava ja usein rento.

Täällä kertaa oli Brien vuoro loistaa.  Olen niin tyytyväinen siihen ja sen energiatasoon tottelevaisuuskentällä.  Brien ehdottomasti parasta osaamista oli sen seuraaminen mikä oli erinomaista.  Vaihteeksi Brie myös pysyi paikalla makuussa minuutin kyllästymättä ja villiintymättä.  Saavutimme 181 pistettä 200 pisteestä ja sijoitus toinen seitsemästä alokasluokan koirasta.

Kuura suoriutui myös hyvin.  Pasi ja Kuura saivat 174 pistettä, pistemäärä olisi riittänyt alokasluokan ykköstulokseen.  Ykköstuloksen pisteraja on 160 pistetttä.

Dellalla taas oli tällä kertaa vähemmän hyvä päivä avoimessa luokassa verrattuna huhtikuun kisaan.  Teimme muutamia tyhmiä virheitä parissa liikeessä ja menetimme liikaa pisteitä saadakseen ykköstuloksen.  Saimme kasaan 241 pistettä kun virallisissa ykköstulokseen tarvitaan vähintään 256 pistettä.  Siispä lyhyesti, lisää harjoitusta.

29.-30.04. Jump Seminar / Hyppykliniikkakoulutus

Last weekend was rewarding.  Together with Brie I participated in a jump seminar held at our current club by the well-known Vappu Alatalo.  Vappu is an adept of the famous American Susan Salo and she teaches dogs to jump according to Salo's methodology.

The size, shape and development of a dog's body and a dog's temper are all inherited qualities but the skill to jump is something you learn.  When I am doing agility I want my dogs to use their bodies in the best possible and right way, which means I want to learn how to train them to make safe jumps with a correct balance and a good technique.   

We love to go fast in agility but, as Vappu told us, it's not always the "fast and furious" dogs that are the fastest if they are jumping with a bad technique.  Many times it means that we see legs spinning like Ferrari wheels but jumps are too long, the push offs are too close or too far from the obstacle, the landings are not in balance and the dog compensates it by making a wider turn which kills time.  A safe jump technique saves the body and also makes the self confidence grow, because with the right skills the dog does less mistakes which minimizes the risk of damages.

Brie got to do several different jump exercises during the weekend and Vappu studied how Brie used her body, how she read heights, depths and lengths of the obstacles in the set in front of her.  Brie jumps naturally very well, her hind legs are doing a great job but Vappu wished Brie to round her back more during the jump.  This is not an unusual problem among smaller breeds, because the back remains flat when the dog is rising its head to make eye contact with its owner.  Therefore it's of importance that an agility dog is focused on the obstacle and not on its handler, because a dog looking at its handler jumps in an unbalanced and undesirable way.

In Brie's case the problem is mainly due to our practicing obedience, because in agility Brie is very focused on the obstacles.  By the back exercises I have got from Vappu, I hope to achieve a more active back for Brie and also to be able to develop her already good jump technique even further.  Being a quite young dog and still inexperienced agility dog Brie also has got tendency to rise her rear a bit while jumping.  According to Vappu this is a "normal beginner's behaviour" and it will disappear with time. 

Vappu is coming back in September for her Jump Seminar Part Two and of course I am ready to participate with Brie again.  I am eager to learn more and also to practice what I have been fed during a splendid weekend with agility friends.

Brie and Vappu Alatalo's jump exercises.

Brie ja Vappu Alatalon hyppyharjoituksia.

Viime viikonloppu oli todella palkitseva.  Osallistuimme Brien kanssa nykyisen seuramme järjestämään Vappu Alatalon hyppyseminaariin.  Vappu on yhdysvaltalainen Susan Salon oppilaisiin ja opettaa koiria hyppäämään Salon menetelmien mukaan.

Koiran koko, muoto ja kehitys sekä luonne ovat kaikki perittyjä ominaisuuksia, mutta hyppytekniikka on jotain mikä on opittua.  Agilitya tehdessä haluan koirani käyttävän kroppaansa parhaalla mahdollisessa tavalla, tämä tarkoittaa, että haluan oppia opettaa koirani tekemään hypyt turvallisesti hyvällä tasapainolla ja oikealla tekniikalla.

Pidämme vauhdista agilityssa mutta, kuten Vappu totesi, "nopeat ja raivopäiset" koirat eivät aina ole nopeimpia jos hyppytekniikka on huono.  Monesti tämä tarkoittaa, että jalat käyvät kuin Ferrari pyörät, mutta hypyt ovat liian pitkiä, ponnistuspaikka liian lähellä tai kaukana esteestä, laskeutuminen ei ole tasapainossa ja koira korjaa sen laajemmalla kaarroksella mikä vie aikaa.  Turvallinen hyppytekniikka säästää koiraa ja samalla lisää sen itseluottamusta, koska oikeilla taidoilla koira tekee vähemmän virheitä mikä minimoi riskit vahingoihin.

Brie teki useita erilaisia hyppyharjoituksia viikonlopun aikana ja Vappu tarkkaili miten Brie käytti kroppaansa, luki edessä olevien esteyhdistelmien korkeuksia, syvyyttä ja pituutta.  Brie hyppää luonnostaan hyvin, takajalat tekevät hyvää työtä, mutta Vappu toivoi Brien pyöristävän selkäänsä enemmän hypätessään.  Tämä ongelma on melko yleinen pienillä roduilla, koska selkä pysyy suorana sen nostaessa päätään katsoessaan ohjaajaa.  Tämän takia on tärkeää, että agilitykoira keskittyy edessä olevaan esteeseen eikä ohjaajaan, koska koiran katsoessa ohjaajaa hypätessään se on ei toivotuissa epätasapainossa.

Brie on hyvin keskittynyt suorittamiseen, mutta Vapulta saamani ohjeen mukaan toivon saavani Brien käyttämään aktiivisemmin selkäänsä agilityssa ja kehittävän vielä jo hyvää tekniikkaansa.  Brie on vielä nuori ja kokematon agilitykoira ja sillä on taipumus nosta takapuoli hieman liian ylöspäin hypätessään.  Vapun mukaan tämä on "normaalia aloittelijan käytöstä" joka katoaa ajan myötä.

Vappu tulee taas kouluttamaan syyskuussa hyppyseminarin kakkososaa ja osallistun tietysti Brien kanssa.  Olen innokas oppimaan lisää ja myös harjottelemaan kaikkea saamiani harjoitteita joita saimme agility-ystävien kanssa erinomaisen viikonlopun aikana.

22.04. Happy Birthday Brie! / Hyvää Syntymäpäivää Brie!

Time flies and all of a sudden you find out your puppy is not a puppy anymore.  My lovely Brie has turned two years and my sweet cuddly puppy has become an even sweeter cuddlier adult.  Brie is everything I have dreamed of.  She's energy and love in the same package but also a faithful friend waiting patiently when I am doing my household chores.  Brie is an amazing dog, social and active.  She's the perfect companion and I hope to have her still for many years by my side.

My black diamond - O'Brie of the Scheepdog Jumpers.

Minun musta timanttini - O'Brie of the Scheepdog Jumpers.

Aika rientää ja yhtäkkiä huomaat ettei pentusi ole enää pentu.  Minun ihana Brie täytti kaksi vuotta ja söpöstä pennusta on tullut vieläkin ihanampi aikuinen.  Brie on kaikkea mistä olen aina uneksinut.  Samassa pakkauksessa on energiaa ja rakkautta, mutta myös uskollinen ystävä joka kärsivällisesti odottaa kun teen kotityöt.  Brie on uskomaton koira, sosiaalinen ja aktiivinen.  Se on täydellinen kumppani ja toivon sen olevan vierelläni vielä todella monia vuosia.