A weak start / Heikko alku

I am not at all used to be "out of order" and put to bed.  For almost three weeks I have been knocked out due to two different flues and a painful eye infection as a result of my body lacking resistance.  The only virus I have not yet got so far is the current stomach flu and I really hope I will be spared, because there's got to be a limit to everything!

We have enjoyed a lighter touch of winter during the first weeks of 2017.  Being under a blanket it really annoyed me, because nature has been so very beautifully decorated by rime and I just wanted to get out and capture it with my camera.  I have decided to use my camera better this year by being more fearless and to use the manual functions instead of only the automatic ones.  A friend of mine, she's a professional photographer, said it so well last summer when we met.  "The best way to learn is to use and try the different functions.  Lena, remember, the camera won't break!  It's made for using and having fun with - so have a lot of fun!"

During my sick leave I got one day when we still had snow on the ground and I was in such shape I could go out for a while.  Unfortunately the sun had taken a timeout that very same day and it had pulled its blanket of clouds before its shiny face.  It did not matter though because I was eager to take some test shots in not so perfect light conditions.  I am quite satisfied with my first manual shots.  A bigger problem was to to get the dogs the way I wanted them.  For some reason they were crazy of joy for at last having got me out and together with them in the yard.

My first manual shots with my Canon.

Ensimmäiset manuaalikuvat Canonillani.

En ole milloinkaan tottunut olemaan "epäkunnossa" ja pakotettu vuoteen omaksi.  Olen miltei kolme viikkoa ollut kahden eri influenssan kourissa ja kärsinyt sen jälkeen vastustuskyvyn puuttumisen vuoksi silmätulehduksesta.  Ainoa virus mikä minuun ei vielä ole iskenyt on norovirus ja toivon todella, että säästyn siltä, sillä kaikella on rajansa!

Olemme saaneet nauttia myös vähän oikeasta talvesta vuoden 2017 ensimmäisinä viikkoina.  Peiton alla olo on todella ärsyttänut minua, sillä luonto on ollut todella kaunis ja kuuran peitossa ja olen todella halunnut mennä ulos ikuistamaan sen kamerallani.  Olen päättänyt käyttää kameraani paremmin tänä vuonna olemalla rohkeampi ja käyttämällä enemmän manuaaliasetuksia automaattitoimintojen sijaan.  Ystäväni, joka on ammattivalokuvaaja, kehoitti minua viime kesänä tekemään niin .  "Paras tapa oppia, on käyttää kameran eri tomintoja.  Muista Lena, kamera ei mene rikki!  Se on tehty käyttöä ja hauskanpitoa varten, joten pidä hauskaa!"

Sairaslomani aikana oli vielä yksi päivä kun meillä oli lunta maassa ja olin vielä siinä kunnossa, että voin mennä hetkeksi ulos.  Valitettavasti aurinko oli juuri sinä päivänä ottanut aikalisän ja mennyt pilvipeiton taakse.  Se ei haittanut minua, koska olin innokas ottamaan muutamia testikuvia ei niin hyvissä valaistusolosuhteissa.  Olin melko tyytyväinen ensimmäisiin manuaaliasetuskuviin.  Suurempi haaste oli saada koirat pysymään kuten olisin halunnut.  Jostain syystä ne olivat hulluna ilosta saadessaan minut ulos pihalle.

Mr. & Ms. Hurri

We have fulfilled our first assignments at our new club in Pori and it's been such fun.  According to a January tradition WeCA arranges Twelfth Night agility competitions, this year for all classes, and Pasi and I signed up for work.  Usually it's quite cold at this time of year so I decided not to compete and to leave Della at home.  It was a good decision because the day turned out to be a very cold one.

We got a lovely response from our new club members and a hearty welcome.  I am eventually coming to terms with my decision to leave Harjavalta and after having seen the sweet name tags on the plastic bags including our new club garments, I was finally convinced.  Again it's the small things in life that make a huge difference, in this case a handwritten label with the text "Ms. Hurri".  This is very personal for me and a highly appreciated gesture.  Now I know, I am home.

Suddenly we got a touch of summer in January.

Yhtäkkiä tammikuussa tuntui kuin kesällä.

Meillä oli todella hauskaa kun suoritimme ensimmäisen tehtävämme uudessa porilaisessa seurassa.  WeCA järjesti perinteiset Loppiaiskisat tammikuussa.  Tänä vuonna kisa oli kaikille luokille ja Pasi ja minä ilmoittauduimme töihin.  Tähän aikaan vuodessa on yleensä kylmää joten päätin olla ilmoittamatta Dellaa kisoihin ja jättää Dellan kotiin.  Päätös oli hyvä, sillä päivästä tuli todella kylmä.

Olemme saaneet hyvää palautetta uudelta seuralta ja meidät on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi.  Olen vihdoin päässyt sinuksi päätökseni kanssa jättää Harjavalta ja nähtyäni nimemme uusien seura-asujen paketissa, olin lopullisesti vakuuttunut.  Jälleen ne pienet asiat elämässä tekevät suuren eron, tällä kertaa se oli käsinkirjoitettu lappu "Ms. Hurri".  Tämä oli todella henkilökohtaista ja arvostin todella elettä.  Nyt tiedän, olen kotona. 

Looking back and forth / Katse menneeseen ja tulevaan

Again a year has come to an end and a brand-new one has taken off like a New Year's rocket.  It's time to gather the previous year's events, memories and thoughts and to take a really good last look at everything.  Did it become what we expected it to be?  Where there disappointments?  How about success?  I think we've had a little of everything so 2016 has not been a too bad year at all.

I am more than satisfied with Della and the development we have had after last summer.  The spring and early summer were still a time of struggling with competitions ending up in hopeless overtime and disqualifications of different reasons.  Della's performance in the weave poles was still sluggish and she just did not get the right rhythm.  At competitions in Kokkola in July something happened and we made our first remarkable course in the highest class.  It was not a clean run but we got under the ideal time!  Great - of course(!) - but as the numskull I am I cried, because it was not a clean one!  The fault had come at the entry of the weave poles, our eternal stumbling stone.

A few weeks later we picked our first clean run and at the moment we have had three clean runs, which means I have achieved so much more this year than I could have dreamed of.  I just have to put more training into the weaving process and by all lovely advice I have got from agility friends last summer, I think we can still find the missing key to how to enter and perform the weave poles with even more confidence.

Della also competed historically in the Finnish Agility Championships in June together with Pasi and Taika and two of our friends and their shelties from our club in Harjavalta.  For the first time ever Harjavalta had a team in the competition.  Unfortunately we only got two team members with results (Della/Lena Karlsson and Sidi/Janita Kangassalo).  To be placed you need three results so it was very close and not a very bad premiere at all.

Taika has competed her last competitions 2016 and is now retired.  It feels great to see her enjoy her days and to know she's in such a good shape.  Taika's still got a lot of speed but being deaf and therefore not being able to obey orders anymore, there are too many risks to let her go on competing though she would probably love it.  Taika is our team's only agility and jumping champion and at the age of eleven she's worth a sound and pleasant life in her declining years.  Though Taika was affected by a troublesome slipped tendon in her younger years, it's never stopped her to perform great deeds in agility.  She's a lovely and healthy individual a bit too prone to bark at times.  In a way it's sad Taika is retired, because competing with Taika has really been a nice challenge for Pasi.  Taika has always amused the agility audience during the years by not waiting for her handler in the start and for not having understood the importance of contacts.

Pasi can now concentrate on Kuura.  Kuura is a different kind of project, which still demands a lot of work.  Kuura is our boiling kettle with a never ending energy pouring out of it.  Competing in agility isn't still on the schedule but eventually despair has changed into hope and during the autumn Kuura has been able to perform at least ten obstacles in a row.  This is a giant leap in the right direction and the dream of competing is coming more and more alive.  Actually it became so much alive already that Pasi decided to enter a novice class trial in obedience in December.  I was not allowed to write about it on our blog, but in my opinion it's such a remarkable thing I just have to mention it here.  Pasi has trained obedience with Kuura for some time by now and Kuura is doing a great job.  Her attitude in obedience is the total opposite of what we see in agility.  The trial started off very well but when they were half way through, Kuura reacted to something and we just don't know what it was.  Our coach was also watching at the time and she was as confused as we were.  Pasi was to hand the dumbbell to Kuura when she suddenly left his side and started to examine the area around, the table where the people for the secretariat worked and despite of Pasi calling her back, Kuura did not listen and the judge decided to cancel the trial.  It was really a pity because they had quite good scores coming up (78,5 points) and it would have been great to see what had been the outcome of a completed trial.  This shows how sensitive Kuura is and therefore I am also so very proud of Pasi for overcoming his fears and enter a trial.  Most people know how much they have trained and what a fine job Kuura is usually doing.  Kuura does not need training, only more trial experience.  My two first trials in obedience with Della have been quite the same.  It's not easy when you're dealing with sensitive individuals, but the wins when you succeed with them are tremendous. 

Brie is taking part in both agility and obedience and it's been so much fun.  Brie is burning for everything, always eager to learn and without brakes.  She's a lovely individual which also needs a lot of attention, because being such a rash she's running a risk to hurt herself.  Last summer Brie showed lameness in her left front leg and was sent to Turku for a CT examination by specialists.  They found a muscle trauma at the back musculature.  We have no idea how Brie's got it or what she's done but when our neighbour tells us that we have a dog standing in our window when we are at work, at least my imagination runs wild.  When he still adds that the dog is black, there's no doubt it's Brie!  Brie is always climbing, jumping and running as the miniature nuclear plant she is.  Due to the trauma Brie was put on leash for five weeks which meant I had a dog close to explode in my hands.  Luckily everything went well and Brie is back in shape.

The goals we have put up for the new year include competing with both Kuura and Brie in agility and obedience.  We're really challenging ourselves and our youngsters this time but it feels just fine.  I have determined to have a lot of fun, to really enjoy what I am doing and not let the results let me down if they do not please me.  I have to look at the things that are successful.  They may be very small sometimes but every grain of success should be gathered and cared for, because without them you will never be able to complete the puzzle.  My years with Della have taught me that nothing comes for free and if you believe in something, work for it!  Don't give up though the world around you says otherwise.  I will continue to make a good job with Della and I hope I will achieve a certificate in agility with her some day.  My dog is so much worth it.

I really wish for a pleasant and joyful year this year.  I lost three friends during 2016 and it's so sad.  It's a cruel reminder of that life is short and every day is a gift we have to cherish.  A lot of furry friends have also crossed the rainbow bridge for the eternal fields of freedom last year and it also makes me really appreciate every moment I get to spend with my dogs.  Again, it's not the achievements of titles and results that count, only the time spent together.  The finest things in life do not have a price tag.  Unfortunately, we seem to forget about this too often nowadays.  Let's make 2017 a year where love, tenderness and respect for one another get space.  They are so natural an simple things and need no training.  If we all try, at least a bit, I think we can make our world a so much better and heartier one than it is at the moment.

Let's make 2017 special!

Be a good sport! 

Tehdään vuodesta 2017 erityinen!

Ole hyvä kaveri!

Vuosi on taas päättänyt ja uusi alkanut kuin Uuden Vuoden raketti.  On aika koota yhteen edellisen vuoden tapahtumat, muistot ja ajatukset ja luoda viimeinen kunnon katsaus menneeseen.  Menikö kaikki kuten odotettiin?  Oliko pettymyksiä?  Entä menestystä?  Minusta meillä oli vähän näitä kaikkea, joten vuosi 2016 ei ollut huono ollenkaan.

Olen enemmän kuin tyytytväinen Dellaan ja kehitykseen mikä meille tapahtui kesän jälkeen.  Kevät ja alkukesä oli vielä kamppailua kisojen päättyessä toivottomaan yliaikaan ja hylkäyksiin eri syistä.  Dellan pujottelu oli edelleen hidasta eikä se saanut kiinni oikeasta rytmistä.  Heinäkuun Kokkolan kisoissa tapahtui jotain, teimme ensimmäisen hyvän kolmosluokan radan.  Suoritus ei ollut puhdas, mutta pääsimme alle ihanneajan!  Hienoa - totta kai(!) - mutta tyhmä kun olen, tietysti itkin, koska suoritus ei ollut nolla rata!  Virhe oli tullut keppien aloituksessa, meidän ikuisessa kompastuskivessä.

Muutama viikko myöhemmin teimme ensimmäisen puhtaan radan ja sen jälkeen meillä on ollut kolme puhdasta rata, mikä tarkoittaa, että olimme saavuttaneet paljon enemmän kuin olin voinut unelmoida.  Meidän täytyy vain harjotella enemmän pujottelua ja käyttää kaikkia niitä hyviä neuvoja jotka olen saanut kesän aikana agilityn ystäviltäni.  Uskomme löytävämme puuttuvan palasen miten saamme pujottelun vieläkin paremmaksi.

Della kisasi myös historiallisesti Suomen Agilityn Mestaruuskisoissa yhdessä Pasin ja Taikan sekä kahden muun ystävän ja heidän shelttiensä kanssa Harjavallan seurasta.  Harjavallalla oli ensimmäistä kertaa koskaan joukkue kisoissa.  Valitettavasti vain kaksi koirakkoa teki kisassa tuloksen (Della/Lena Karlsson ja Sidi/Janita Kangassalo).  Sijoitukseen tarvittiin kolme tulosta, joten oltiin lähellä eikä huono ensikertalaisille ollenkaan.

Taika kisasi viimeiset kisansa 2016 ja on nyt vetäytynyt eläkkeelle.  Tuntuu hyvältä nähdä sen nauttivan päivistä hyvässä kunnossa ja ottaen rauhallisesti.  Taikalla on edelleen vauhtia, mutta kuulo on heikentenyt eikä siksi enää kuule käskyjä, joten olisi aivan liian riskialtista kisata sen kanssa, vaikka se varmasti rakastaisi kisaamista.  Taika on tiimin ainoa agility- ja hyppyvalio ja yhdentoista vuoden ikäisenä se on ansainnut terveet ja mielyttävät vuodet loppuelämäksi.  Vaikka Taikalla oli nuorena ongelmia shelttikintereen kanssa, se ei myöhemmin estänyt tekemästä hienoja saavutuksia agilityssä.  Se on ihana terve yksilö vaikkakin hieman haukkuherkkä aika ajoin.  On jollain tavoin surullistakin, sillä kisaaminen Taikan kanssa on ollut Pasille haaste.  Taika on todella viihdyttänyt agilityn yleisöä vuosien saatossa varaslähdöillään ja kontaktien tärkeyden unohtaen.

Pasi voi nyt keskittyä Kuuraan.  Kuura on erilainen projekti, mikä vaatii vielä paljon töitä.  Kuura on poriseva pata jonka energia kiehuu loputtomasti yli reunojen.  Agilitykisat eivät ole vielä ohjelmassa, mutta vihdoinkin syksyn aikana toivottomuus on vaihtunut toiveikkuuteen, Kuura on suorittanut vähintään kymmenen estettä peräjälkeen.  Tämä on melkoinen harppaus oikeaan suuntaan ja unelma kisaamisesta on muuttunut todemmaksi.  Se tuli niin todentuntuiseksi, että Pasi päätti joulukuussa kisata tottelevaisuuden alokasluokassa (ALO).  En saanut kirjoittaa asiasta blogiin, mutta mielestäni se oli niin merkittävä tapahtuma, että minun on siitä kerrottava.  Pasi on harjoitellut Kuuran kanssa tokoa jo jonkin aikaa ja Kuura toimii hienosti.  Sen asenne tokossa on täysin päinvastainen kuin mitä me näemme agilityssä.  Kisa alkoi hienosti, mutta puolivälissä kisaa, Kuura reagoi johonkin emmekä vieläkään tiedä miksi.  Valmentajamme oli myöskin katsomassa ja hän oli yhtä hämmästynyt kuin mekin.  Pasi oli ojentamassa noutokapulaa Kuuralle kun se yhtäkkiä lähti sivulta ja alkoi tutkia aluetta ympäriinsä, sihteerien pöytää ja vaikka Pasi kutsui sitä takaisin, Kuura ei kuunnellut ja tuomari päätti keskeyttää kisaan.  Se oli todella harmi, sillä heillä oli melko hyvät pisteet tulossa (78,5 pistettä) ja olisi ollut hienoa nähdä mikä olisi ollut loppullinen tulos.  Tämä  kertoo miten herkkä Kuura on ja olen siksi erittäin ylpeä Pasista kun hän voitti pelkonsa ja kisasi.  Monet tietävät miten paljon hän on harjoitellut ja miten hienosti Kuura yleensä työskentelee.  Kuura ei tarvitse treenejä vaan enemmän kisakokemusta.  Omat kaksi ensimmäistä tottelevaisuuskoetta Dellan kanssa ovat olleet samanlaiset.  Ei ole helppoa kun olet tekemisissä herkkien yksilöiden kanssa, mutta tunne kun onnistut niiden kanssa on mahtava.

Brie osallistuu sekä agilityyn että tokoon ja sen kanssa on hauskaa.  Brie pitää kaikesta, aina innokas oppimaan ja ilman jarruja.  Se on ihana yksilö joka tarvitsee paljon huomiota, mutta koska se on niin uhkarohkea, loukkaantumisen riski on suuri.  Viime kesänä Brie ontui vasenta etujalkaansa ja se sai lähetteen erikoiseläinlääkärille Turkuun CT-kuvaukseen.  He löysivät lihasrevähtymän selän lihaksesta.  Meillä ei ole aavistustakaan miten Brie oli sen saanut tai mitä se oli tehnyt, mutta kun naapurimme kertoi, että meillä on koira joka seisoo ikkunalaudalla meidän ollessa töissä, ainakin minun mielikuvitukseni laukkasi villisti.  Kun hän vielä lisäsi, että koira on musta, ei ollut epäilystäkään sen olleen Brie!  Brie on kaiken aikaa kiipeämässä, hyppimässä ja juoksemassa, tuollainen pienoisydinvoimalaitos kun on.  Vamman parantumisen ajaksi Brie oli viisi viikkoa taluttimessa mikä tarkoitti, että minulla oli räjähdyspisteessä oleva koira käsissäni.  Onneksi kaikki meni hyvin ja Brie on taas kunnossa.

Uuden vuoden tavoitteenamme on kisata sekä Kuuran että Brien kanssa niin agilityssa kuin tokossa.  Me todella haastamme itsemme ja nuoret koiramme tällä kertaa, mutta se tuntuu hienolta.  Olen päätänyt pitää paljon hauskaa, todella nauttia kaikesta tekemisestä enkä anna tulosten lannistaa minua jos ne eivät miellytä.  Minun pitää katsoa asioita jotka onnistuvat.  Ne voivat olla todella pieniä asioita joskus, mutta jokainen jyvä pitää kerätä ja pitää niistä huolta sillä ilman niitä et koskaan saa palapeliä kasaan.  Vuodet Dellan kanssa ovat opettaneet, ettei mikään tule ilmaiseksi ja jos uskot johonkin, tee töitä sen eteen!  Älä anna periksi vaikka muut ympärillä sanoisivat toisin.  Aion jatkaa työtä Dellan kanssa ja toivon saavuttavani jonain päivänä sertifikaatin sen kanssa.  Koirani on niin sen arvoinen.

Toivon niin tästä vuodesta mielyttävää ja iloista vuotta.  Menetin kolme ystävää vuonna 2016 ja se on todella surullista.  Se on julma muistutus miten lyhyt elämä on ja jokainen päivä on lahja mitä pitää vaalia.  Myös monet karvaisetkin ystävät ovat  viime vuonna siirtyneet sateenkaarisillan kautta ikuisille vapaille nummille ja se saa minut kiittämään kaikista hetkistä jotka voin viettää omien koirien kanssa.  Vielä kerran, se ei ole saavuttamasi tulokset ja tittelit jotka merkitsee, vaan aika yhdessä.  Hienoimmilla asioilla elämässä ei ole hintalappua.  Valitettavasti unohdamme tämän nykypäivänä liian usein.  Tehdään vuodesta 2017 vuosi missä rakkaudella, hellyydellä ja kunniotuksella on tilaa!  Ne ovat niitä luonnollisia ja yksinkertaisia asioita joita ei tarvitse harjoitella.  Jos me kaikki yritämme, edes hiukan, uskon että maailmaamme on paljon parempi ja sydämellisempi paikka kuin se on nyt.

Happy New Year! / Hyvää Uutta Vuotta!

It's always a bit sad to see another year come to an end.  It feels like time is spinning faster and faster for every year and I still have so much undone.  This year has had its ups and downs, as every year has, but in my case my situation at work is eating me up.  I have not had a proper holiday for 17 years and I have eventually understood how important it is to take time off, relax and enjoy life, because I have a beautiful life including a lovely family, great friends and a marvellous hobby.

The fatigue that has killed so much of my will and power lately has got to go next year.  This endless tiredness has made me think of things like putting a stop to my writing and shutting our blog down, but after having had a look at the numbers of visitors, followers and readers all over the world I have decided to continue for at least another year.  You are my fuel and inspiration.  Thanks!

Team Hurrila wishes You all a Happy and Prosperous New Year 2017!

We hope for a crazy, fun and joyful 2017!

There's only one direction - forward!

Toivotamme hullua, hauskaa ja iloista vuotta 2017!

On vain yksi suunta - eteenpäin!

On jollakin tavalla aina surullista kun vuosi taas päättyy.  Joka vuosi tuntuu siltä kuin aika kuluisi nopeammin ja nopeammin ja minulla olisi vielä niin paljon tekemättä.  Tänä vuonna on ollut ylä- ja alamäkiä, kuten jokaisena vuonna, mutta minun tilanteeni töissä kuluttaa minut loppuun.  Minulla ei ole ollut kunnon lomaa 17:sta vuoteen ja vihdoinkin olen ymmärtänyt miten tärkeää on ottaa vapaa-aikaa, rentoutua ja nauttia elämästä, koska minulla on kuitenkin hieno elämä johon kuuluu ihana perhe, hyvät ystävät ja uskomaton harrastus.

Väsymys joka on vienyt niin paljon tahtoa ja voimia viime aikoina saa lähteä ensi vuonna.  Tämä loputon väsymys on saanut minut harkitsemaan kirjoittamisen ja blogini lopettamista, mutta katsottuani vierailijoiden, seuraajien ja lukijoiden määrää ympäri maailman olen päättänyt jatkaa vielä ainakin vuoden.  Olette minun voimani ja inspiraationi!  Kiitos!

Team Hurrila toivottaa Teille kaikille Hyvää ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2017!

Merry Christmas! / Hyvää Joulua!

Team Hurrila wishes all its blog readers a very Merry and Joyful Christmas!  Take care!

Season's Greetings.

Joulutervehdys.

Team Hurrila toivottaa kaikille blogin lukijoille todella Hyvää ja Riemukasta Joulua!  Pitäkää huolta itsestänne!

Kuura, the season dog / Kuura, vuodenaikojen koira

Kuura is a special dog in many ways.  She's very energetic, which has caused a lot of problems at times.  A high energy level is usually not bad at all, but in Kuura's case it means everything but good things.  To put it shortly, Kuura simply boils over.  This is one of the reasons why training agility with Kuura has been more than challenging.  Kuura does not always concentrate on her task though she wants so much.  Add a moving handler to this scenario and I think you get the picture pretty well.  Usually we find more holes in Pasi's clothes than Kuura has performed obstacles after a training session.

Kuura may boil over in agility but in obedience she's magnificent.  She's calm, she concentrates, listens and is very controlled in her behaviour.  When training obedience Pasi's got a totally different dog to work with and it really pleases me to see the joy coming out of this teamwork. 

Though Kuura is temperamental and hot natured her coat is clearly of a different opinion at the moment.  It's everything but thick and warm when Kuura has been dropping it as the trees are shedding their leaves in the fall.  I can't say Kuura is a very stunning sight today, but Pasi is satisfied and calls her his sport model.  Being a winter model Kuura's name really suits her perfectly.  Kuura means frost or rime in Finnish.  Being almost naked, the colour of the thin coat she still wears is like a frost work on the window a cold winter morning, beautiful and silvery.

Kuura, dressed for success.

Kuura, menestykseen pukeutunut.

Kuura on monin tavoin erilainen koira.  Se on erittäin energinen mikä on aiheuttanut paljon ongelmia.  Korkea energisyystaso ei yleensä ole huono asia, mutta Kuuran tapauksessa se tarkoittaa kaikkea muuta kuin hyvää.  Lyhyesti sanoen, Kuuralla yksinkertaisesti keittää yli.  Tämä on yksi syy minkä takia agilityn harjoitteleminen on ollut enemmän kuin haastavaa.  Kuura ei aina keskitty tehtäväänsä vaikka se kovasti haluaa tehdä.  Kun tähän yhtälöön lisää liikkuvan ohjaajan niin uskon asiasta saavan hyvän mielikuvan.  Yleensä Pasin vaatteista löytyy enemmän reikiä mitä Kuura on suorittanut esteitä.

Kuuralla saattaa keittää yli agilityssa mutta tokossa se on uskomaton.  Se on rauhallinen, keskittynyt, kuuntelee ja käyttäytyy erittäin hyvin.  Tokoa harjoittellessa Pasilla on aivan eri koira työskennellä ja olen todella tyytyväinen nähdessäni yhteistyöstä kumpuavan ilon.

Vaikka Kuura on temperamenttinen ja luonteeltaan kuuma koira sen turkki on tällä hetkellä selvästi asioista eri mieltä.  Se on kaikkea muuta kuin paksu ja lämmin kun Kuura on pudottanut sen kuin puut lehtensä syskyllä.  En voi sanoa Kuuran nyt olevan kovinkaan tyrmäävä, mutta Pasi on tyytyväinen ja sanoo sitä urheilumallikseen.  Ollakseen talvimalli Kuuran nimi sopii sille täydellisesti.  Ollakseen miltei alaston, ohuen turkin väri on talvisena aamuna ikkunassa olevan kuuran värinen, kaunis ja hopeinen.

Holiday, homesickness and happy dogs / Loma, koti-ikävä ja iloisia koiria

I really looked forward to my upcoming holiday, but as usual I took nothing for granted before actually seeing it coming true.  I have been let down so many times during the years and travel reservations and plans have been either cancelled or postponed.  Just the fact that Pasi and I were going to enjoy a couple of weeks of our summer holiday in November is crazy enough to explain the situation we're dealing with.  I am painfully aware of having a too soft heart at times, being too loyal to my employer and not prioritizing my own interests.  Though no one has ever thanked me for it, I never learn.  Therefore I wasn't even surprised when I had to work a few days during my planned holiday and my two weeks of laziness turned into a week and a half.  Thank goodness we went to Sweden, because without leaving the country I would probably still be in the office.  Most people dream about money, I wish for an assistant...

Going to Sweden means a lot to me.  I have noticed that I am getting more and more homesick the older I get.  I just feel like I am nowadays developing an increasing need for being close to my family.  In a way this aching stage is beautiful because it tells us how important we are to each other.  Love hurts.

Our dogs had a great time and were so spoiled by my sister and her two boys.  Our pack really enjoyed Christmas in advance and got training treats and too many - but absolutely lovely - toys in different shapes and materials.  In return Brie shared her famous kisses, which means you get a full service wash of your face and a small love bite in one of your ears.  That girl just melt hearts!

Summer holiday in the late fall in Sweden.

Kesäloma myöhäis-syksyllä Ruotsissa.

Minä todella odotin tulevaa lomaani, mutta niin kuin aina, mikään ei ole varmaa ennen kuin se toteutuu.  Olen pettynyt niin monesti kuluvien vuosien aikana kun matkat ja suunnitelmat on jouduttu perumaan tai siirtämään.  Jo se tosiasia, että Pasi ja minä aiomme nauttia pari viikkoa kesälomaa marraskuussa, kertoo miten hullussa tilanteessa olemme.  Olen tuskaisen tietoinen siitä, että olen usein liian hyvä sydäminen olemalla uskollinen työnantajalle ja jättämällä omat tarpeeni toiselle sijalle.  Vaikka en milloinkaan saa siitä kiitosta, en koskaan tunnu oppivan sitä.  Siksi ei ollut yllätys kun minun piti tehdä muutama päivä töitä suunnitellun loman alussa ja kahden viikon laiskottelu jäi puoleentoista viikkoon.  Luojan kiitos menimme Ruotsiin, sillä ilman maasta lähtöä olisin luultavasti edelleen ollut konttorilla.  Useimmat ihmiset unelmoivat rahasta, minä toivon assistenttia...

Ruotsiin meno merkitsee minulle paljon.  Huomaan potevani koti-ikävää enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulen.  Minulle tuntuu kehittyneen kasvava tarve olla lähempänä perhettäni.  Tavalla tämä kivulias tunne on ihana, koska se kertoo miten tärkeitä olemme toisillemme.  Rakkaus tekee kipeää.

Koirillamme oli hienoa aikaa ja siskoni ja hänen pojat hemmottelivat ne pilalle.  Laumamme sai nauttia joulusta etukäteen ja sai treeniherkkuja ja liikaa - mutta aivan ihania - erilaisia leluja.  Kiitokseksi Brie jakoi kuuluisia suudelmiaan, mikä tarkoittaa täydellistä kasvopesua ja pieniä rakkauspuremia korvaan.  Tämä tyttö todella sulattaa sydämet!