Holiday, homesickness and happy dogs / Loma, koti-ikävä ja iloisia koiria

I really looked forward to my upcoming holiday, but as usual I took nothing for granted before actually seeing it coming true.  I have been let down so many times during the years and travel reservations and plans have been either cancelled or postponed.  Just the fact that Pasi and I were going to enjoy a couple of weeks of our summer holiday in November is crazy enough to explain the situation we're dealing with.  I am painfully aware of having a too soft heart at times, being too loyal to my employer and not prioritizing my own interests.  Though no one has ever thanked me for it, I never learn.  Therefore I wasn't even surprised when I had to work a few days during my planned holiday and my two weeks of laziness turned into a week and a half.  Thank goodness we went to Sweden, because without leaving the country I would probably still be in the office.  Most people dream about money, I wish for an assistant...

Going to Sweden means a lot to me.  I have noticed that I am getting more and more homesick the older I get.  I just feel like I am nowadays developing an increasing need for being close to my family.  In a way this aching stage is beautiful because it tells us how important we are to each other.  Love hurts.

Our dogs had a great time and were so spoiled by my sister and her two boys.  Our pack really enjoyed Christmas in advance and got training treats and too many - but absolutely lovely - toys in different shapes and materials.  In return Brie shared her famous kisses, which means you get a full service wash of your face and a small love bite in one of your ears.  That girl just melt hearts!

Summer holiday in the late fall in Sweden.

Kesäloma myöhäis-syksyllä Ruotsissa.

Minä todella odotin tulevaa lomaani, mutta niin kuin aina, mikään ei ole varmaa ennen kuin se toteutuu.  Olen pettynyt niin monesti kuluvien vuosien aikana kun matkat ja suunnitelmat on jouduttu perumaan tai siirtämään.  Jo se tosiasia, että Pasi ja minä aiomme nauttia pari viikkoa kesälomaa marraskuussa, kertoo miten hullussa tilanteessa olemme.  Olen tuskaisen tietoinen siitä, että olen usein liian hyvä sydäminen olemalla uskollinen työnantajalle ja jättämällä omat tarpeeni toiselle sijalle.  Vaikka en milloinkaan saa siitä kiitosta, en koskaan tunnu oppivan sitä.  Siksi ei ollut yllätys kun minun piti tehdä muutama päivä töitä suunnitellun loman alussa ja kahden viikon laiskottelu jäi puoleentoista viikkoon.  Luojan kiitos menimme Ruotsiin, sillä ilman maasta lähtöä olisin luultavasti edelleen ollut konttorilla.  Useimmat ihmiset unelmoivat rahasta, minä toivon assistenttia...

Ruotsiin meno merkitsee minulle paljon.  Huomaan potevani koti-ikävää enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulen.  Minulle tuntuu kehittyneen kasvava tarve olla lähempänä perhettäni.  Tavalla tämä kivulias tunne on ihana, koska se kertoo miten tärkeitä olemme toisillemme.  Rakkaus tekee kipeää.

Koirillamme oli hienoa aikaa ja siskoni ja hänen pojat hemmottelivat ne pilalle.  Laumamme sai nauttia joulusta etukäteen ja sai treeniherkkuja ja liikaa - mutta aivan ihania - erilaisia leluja.  Kiitokseksi Brie jakoi kuuluisia suudelmiaan, mikä tarkoittaa täydellistä kasvopesua ja pieniä rakkauspuremia korvaan.  Tämä tyttö todella sulattaa sydämet!

Wind of change / Muutosten tuulet

It's never easy to make changes.  It usually means you have to leave something behind.  If it is a change you have really waited for it won't be so hard to go on, but if the change means you will have to leave something dear it's not so simple.

One of my most extraordinary changes was my moving to Finland.  Leaving Sweden, my family and friends for a new country was exciting but not easy at all.  The loss I felt when the ferry left Stockholm in December 1993 was completely new to me.  It hit me with such intense which I had not at all expected and the always so controlled me, was knocked out.  It was like someone had put a hand around my heart and strangled it slowly.  I had a hard time to breathe and I was terribly cold.  The feeling of dying a bit was extremely strong and I will always carry it with me, an unforgettable pain.

The change I have before me now will also leave traces in my heart because in a way I am leaving a family again.  The difference this time is that the concept family is symbolic and is not concerning genuine family ties.  This particular family has changed in many ways during the last ten years and unfortunately I can't say I like what I have experienced lately.  I really miss the good old times, the spirit and my friends from back then.  I am referring to our dog club in Harjavalta, which has been like a second home to me.  Due to the way it's working today, Pasi and I have decided to leave it.

We will never get back what we once had in Harjavalta and in my opinion, it's always a sign for moving on when you feel you're actually doing the opposite.  Next year we will compete in the name of West Coast Agility Team (WeCA).  WeCA is a pure agility club situated in Pori and agility is what we mainly do, which made our decision quite easy in the end.

I am very lucky for having experienced and been part of the golden age of agility in Harjavalta.  I will always remember how it all started in the beginning of 2000 with old and poor obstacles, a small group of enthusiasts and a rough field full of weed.  It was a fine time with beautiful memories, which are kept forever in my heart.  And, yes, I will miss Harjavalta and a small part of my heart will always beat for it and put a smile on my face.

Our future WeCA racing machines.

Meidän tulevat WeCA:n kisakoneet.

Koskaan ei ole helppo tehdä muutoksia.  Usein se tarkoittaa, että sinun on jätettävä jotain taaksesi.  Jos kyseessä on muutos jota olet todella odottanut, asia ei ole kovin vaikea, mutta kun muutos tarkoittaa, että sinun pitää jättää jotain rakasta taaksesi asia ei ole niin yksinkertainen.  Se sattuu.

Yksi merkittävimmistä muutoksistani oli muuttoni Suomeen.  Jättää taakseni Ruotsi, perheeni ja ystäväni uuden maan takia oli jännittävää, mutta ei ollenkaan helppoa.  Menetys jonka tunsin laivan lähdettyä Tukholmasta vuonna 1993 oli minulle aivan uutta.  Se iski minuun odottamattomalla tavalla johon en ollut varautunut ja minä joka olin aina ollut niin varma ja valmistautunut kaikkeen, olin tyrmätty.  Oli kuin sydämeni olisi joutunut käteen joka puristi sitä hitaasti.  Minun oli vaikea hengittää ja minun oli kauhean kylmä.  Vahva tunne, että osa minusta kuoli ja kantaisin sitä tunnetta aina mukanani, ikuista kipua. 

Sama tunne kuin silloin, tulee taas jättämään sydämeeni jäljet, koska tavallaan olen taas jättämässä perheeni.  Erona tällä kertaa, että käsite perheeni on symbolinen eikä kosketa todellisia perhesiteitäni.  Tämä symbolinen perheeni on muuttunut monin tavoin viimeisen kymmenen vuoden aikana ja minun on todettava, etten välttämättä ole pitänyt viime aikaisista muutoksista.  Kaipaan todella vanhoja hyviä aikoja, sitä henkeä ja ystäviäni silloin.  Tarkoitan koirakerhoamme Harjavallassa, joka on ollut minulle kuin toinen koti.  Se miten se toimii tänään on saanut Pasin ja minun tekemään päätöksen ja jättämään sen. 

Minun mielestäni emme tule koskaan saamaan takaisin sitä mitä meillä joskus oli Harjavallassa, se on aina merkki, että on siirryttävä eteenpäin kun asiat menevät taaksepäin.  Ensi vuonna tulemme kisaamaan toisen seuran, West Cost Agility Team (WeCA), riveissä.  WeCA on puhtaasti Porissa toimiva agiltyseura, laji jota pääasiassa harrastamme, syy joka helpotti päätöksen tekoamme.

Olen erittäin ilonen siitä, että sain osaltani kokea agilityn kulta-ajan Harjavallassa.  Tulen aina muistamaan kun aloitin agilityn 2000-luvun alussa vanhoilla huonoilla esteillä, pienessä intohimoisessa ryhmässä huonokuntoisella kentällä täynnä ruohotuppaita.  Se oli hienoa aikaa ihanin muistoin jotka tulevat aina säilymään sydämessäni.  Tulen kaipaamaan Harjavaltaa ja pieni pala sydäntäni tulee aina sykkimään sille ja tuomaan hymyn kasvoilleni.

Helmi

Our life is not only competing and training.  There's also time for long walks in the woods, playing in the garden and lazy moments on the couch.  Some weeks ago we also had the pleasure to take care of a sheltie pup called Helmi.  Helmi belongs to a colleague of ours.  He was going abroad for the weekend and needed someone to look after his little girl.  I don't think I have to mention that Helmi was more than welcome to our home and we enjoyed five days of lovely puppy life.  Brie made friends with Helmi at once and we had a couple of inseparable tricoloured youngsters that really put smiles on our faces.

Adorable Helmi and her sweet companion Brie.  

Ihana Helmi ja hyvä ystävä Brie.

Meidän elämämme ei ole vain kilpailuja ja treenejä.  Meillä on myös aikaa pitkiin kävelyretkiin metsissä, leikkimistä pihalla ja löhöämistä sohvalla.  Muutama viikkoa sitten meillä oli myös ilo hoitaa shelttipentua nimeltään Helmi.  Helmi on työkaverimme koira.  Työkaverin matkustaessa viikonlopuksi ulkomaille hän tarvitsi jonkun pitämään huolta pienestä tytöstään.  Minun ei varmasti tarvitse sanoa, että Helmi oli enemmän kuin tervetullut kotiimme ja nautimme niistä viidestä päivästä pennun kanssa.  Brie tutustui heti Helmiin ja sen jälkeen meillä oli erottamaton nuori trikkipari joka todella sai meidät hymyilemään.

08.10. Happy Birthday, Kuura!

Our madcap Kuura turns three years today.  It's amazing how time flies.  It feels like Kuura just got here.  Kuura is still the same sweet hurricane as she was three years ago and the power that makes her spin shows no signs of tailing away.  Kuura's intense temper has made agility a real challenge, because instead of using her bursting energy to jump and climb the obstacles she often almost hysterically barks at Pasi and also bites his trousers at times.  It's hard to understand that this very same dog is doing an absolutely magnificent work in obedience.  Kuura, our lovely Lady Grey, never stops surprising us.

Länsimetsän Kuurankukka.

Länsimetsän Kuurankukka.

Meidän rasavilli Kuura täyttää tänään kolme vuotta.  Ihmeellistä miten aika rientää.  Tuntuu kuin Kuura olisi juuri tullut.  Kuura on edelleen se sama ihana pyörremyrsky kuin kolme vuotta sitten ja pyörre ei näytä laantuvan.  Kuuran kiihkeä luonne on tehnyt agilitysta todellisen haasteen, sen sijaan, että se hyppäisi ja kiipeäisi esteitä se melko usein hysteerisesti haukkuu Pasille ja puree joskus housun lahjetta.  On vaikeaa uskoa, että tämä sama koira tekee aivan mahtavaa työtä tottelevaisuudessa.  Kuura, meidän ihana Lady Grey, ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä.

The Agility District Championships 2016, Rauma / Satakunnan Piirinmestaruus 2016, Rauma

Again this update is not in chronological order, but I hope it won't mind too much.  There's so much fun going on with our dogs these days and I just have to face the fact that our blog comes second.  I am really trying to collect my thoughts at night with the help from my iPad, but too often I have fallen asleep.  I hope it's not a sign of me getting old..!

I do not want to sound like a broken record, but I am very proud of our dogs.  On September, 11th we competed in the agility district championships with Della and Taika in Rauma.  It was a beautiful autumn day with great weather and well arranged competitions.  The agility people at the club of RKS (Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry) know their business and it's always a pleasure to take part in their events.

To get placed in the district championships you need two approved results which are combined from an agility and a jumping course.  Unfortunately, Pasi and Taika were not placed at all due to two harmful disqualifications.  It was really a pity, because Taika did very well and it would have been nice to see her succeed before putting competing aside due to her age.

Della started off very well with a clean run.  OK!  It was not our prettiest run in history but fortunately we still haven't got any points for style in agility.  Della was placed 10th after the jumping course and I felt really pleased before entering the final agility course.  Della did a great job again and we had a clean run coming up when I got a bit too excited and forgot to slow Della down before the weaving poles.  This fault really annoyed me, because instead of ending up on an 8th place in the district championships we could have picked the "bronze".  It's only speculations though and I have to remember that Della and I have just began our journey.  As I have written before - you can't have everything at once!  The main thing is to have fun and that's what I have when competing nowadays.  I think it shows too.

Team picture - competitors and supporters.

Tiimikuva - kilpailijat sekä tukiryhmä.

Päivitykseni ei tälläkään kertaa tule kronoloogisessa järjestyksessä, mutta toivottavasti se ei haittaa.  Koirien kanssa tapahtuu nyt niin paljon hauskoja asioita, joten blogipäivitykset ovat toisella sijalla.  Yritän todella kasata ajatukseni öisin iPadin avulla, mutta liian usein olen nukahtanut.  Toivottavasti se ei ole merkki vanhenemisestani..!

En haluasi kuulostaa rikkoutuneelta äänilevyltä, mutta olen erittäin ylpeä koiristani.  Della ja Taika kisasivat Raumalla 11. syyskuuta agilityn piirinmestaruuskisoissa.  Oli hieno syksyinen päivä, kaunis sää ja hyvin järjestetyt kisat.  RKS (Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry) osaa hommansa ja on aina ilo osallistua heidän järjestämiin kisoihin.

Saadakseen sijoituksen piirinmestaruuskisoissa pitää saavuttaa kaksi tulosta, toinen on agility- ja toinen hyppyrata.  Valitettavasti Pasi ja Taika eivät sijoittuneet kahden harmillisen hylyn takia.  Se oli todella harmi, sillä Taika teki hienoja suorituksia ja se olisi ollut mukava nähdä sen menestyvän ennen kuin se jättää kisaradat korkean iän takia.

Della aloitti hienosti puhtaalla ratasuorituksella.  OK!  Se ei ollut kaunein suorituksemme uran aikana, mutta onneksi agilityssa ei vieläkään jaeta tyylipisteitä.  Dellan sijoitus oli 10. hyppyradan jälkeen ja olin todella tyytyväinen startatessamme agilityradalle.  Della teki taas hienoa puhdasta rataa kunnes jännittäessäni unohdin hidastaa pujotteluun tultaessa ja saimme viisi virhepistettä.  Se todella ärsyttää minua, koska ilman virhettä olisimme todennäköisesti sijoittuneet "pronssille" emmekä sijalle 8.  Tämä on tietysti vain jossittelua ja minun pitää muistaa, että olemme vasta matkamme alkumetreillä.  Kuten olen kirjoittanut aikaisemminkin - et voi saada kaikkea kerralla!  Pääasia on hauskan pitäminen ja sitä meidän kisaaminen nyt on.  Uskon, että se myös näkyy meistä.

16.09. Happy Birthday, Taika!

Our lovely "granny" turns eleven years today.  If Taika was to decide, she would probably take it easy on the couch on a festive day like today.  Taika is really our team's Ms. Jekyll and Ms. Hyde.  At home she is actually a quite lazy dog, which enjoys everyday life.  At the same time she's a devil in disguise, because Taika becomes a completely different dog on the agility course.  There is no such word as wait, only full speed forward and Pasi really has to use his legs.

Finnish Agility and Jumping Champion

Camicats Twister

"Taika"

FI AVA FI AVA-H Camicats Twister

"Taika"

Meidän ihana "mummu" täytää tänään yksitoista vuotta.  Jos Taika saisi päättää, se luultavasti ottaisi rauhallisesti sohvalla tällaisena juhlapäivänä.  Taika on meidän tiimimme Jekyll and Hyde.  Sillä kotona se on melko laiska koira, joka nauttii arjesta.  Toisaalta se on todellinen paholainen, koska se muuttuu ihan eri koiraksi agilityradalla.  Siellä se ei tunne sanaa odota, vaan täysiä eteenpäin ja Pasi saa juosta täysillä.

15.09. Happy Birthday, Della!

Camicats Della 7 years today.  There are not words enough to explain how important this little dog is to me.  Della has taught me that nothing comes for free, but if you believe in something - fight for it!  Success is not in the big wins for us but in every small step we take for getting there.  Perhaps one day it's our turn to shine.

The leader of our pack, Della.

Laumamme johtaja, Della.

Camicats Della 7 vuotta tänään.  Ei löydy tarpeeksi sanoja kertomaan miten tärkeä tämä pieni koira on minulle.  Della on opettanut ettei mitään saa ilmaiseksi, mutta jos uskot johonkin - taistele sen puolesta!  Menestyminen meille ei ole suuret voitot vaan ne pienet saavutukset niitä kohti.  Ehkä jonain päivä se on meidän vuoro loistaa.