Kuura goes to agility school / Kuura menee agilitykouluun

Kuura attended school about a month ago and the very first steps in the magical world of agility have been taken.  It feels good, because Kuura is such an active dog that yearns for things to do.  Of course, the agility is still on a very playful level and the course is meant for puppies.  The goal is to achieve a self-confident dog by easy exercises creating only pleasant feelings.  The dog is not forced to do anything, the idea is to have a dog that offers to perform by itself.  The target can be a treat or a toy depending on what kind of dog you're dealing with.

In Kuura's case both things work.  If Pasi chooses to go with treats he just has to be very thorough with what treats he uses.  Kuura is not like our "trash can" Taika where anything goes...  Treats of low-price cheese do not work at all, meatballs have to be made of red meat and not of poultry... - well, do we have a spoilt brat or not?!

The agility course is held at our club in Harjavalta so the area is well-known.  The couple is coached by Reetta Mäkelä and she's just great.  Reetta is like an ever shining sun - she's full of energy, enthusiastic and her way of teaching just makes you feel good.

Pasi had his doubts about Kuura's concentration at first, because there are three more puppies around her while training.  But, there's nothing to be worried about.  Kuura has behaved very well and she's really eager to learn.  Pasi has to be proud of his grey beauty.

To be continued...

School is a lot of fun!

Koulussa on hauskaa!

Kuura aloitti koulun noin kuukausi sitten ja otti ensimmäiset askeleet agilityn ihmeelliseen maailmaan.  Tuntuu hyvältä, koska Kuura on niin aktiivinen koira ja kaipaa tekemistä.  Tottakai agility on vielä vain iloista leikkiä ja kurssi on tarkoitettu pennuille.  Tavoitteena on saada itseensä luottava koira helpoilla harjoituksilla ja positiivisilla tunteilla.  Koiraa ei pakoteta mihinkään, idea on saada koira tarjoamaan oikeita ratkaisuja.  Palkkana voi olla makupala tai lelu riippuen mistä koira tykkää.

Kuuran tapauksessa molemmat toimii.  Jos Pasi valitsee makupalat hänen täytyy vain olla huolellinen mitä hän tarjoaa.  Kuura ei ole kuten meidän "roskakori" Taika jolle käy mikä tahansa...  Halpa juusto ei toimi lainkaan, lihapullien pitää olla kunnon lihasta eikä kanapyöryköitä... - meillä on hemmoteltu kakara, eikö?! 

Agilitykurssi pidetään Harjavallassa oman seuran kentällä joten paikka on tuttu.  Paria kouluttaa Reetta Mäkelä ja hän on aivan loistava.  Reetta on aina aurinkoinen - täynnä energiaa, hän on innostunut ja hänen tavasta kouluttaa tulee hyvälle mielelle.

Pasi epäröi aluksi Kuuran kykyä keskittyä, koska kurssilla on myös kolme muuta pentua yhtä aikaa.  Mutta, huoleen ei ole ollut syytä.  Kuura on käyttäytynyt todella hyvin ja on tosi innokas oppimaan.  Pasi saa olla ylpeä harmaasta kaunokaisestaan.

Jatkuu...

Thank you, ÅBSK! / Kiitos ÅBSK!

Some things in life are almost too good to be true.  They are so beautiful and just make you feel warm all over.  I've been lucky to experience such a thing recently when I got a very special gift from the dog club in the Åland Islands (ÅBSK).  There are no words to express how touched I am by this or how much I appreciate it, but I think everyone involved understands...  I am a very privileged person to have friends like this.  Thank you, ÅBSK!  Della and I are so looking forward to competing in Torp again.  See you there!

A very special gift of a very special dog.

I love it!

Ainutlaatuinen lahja ainutlaatuisesta koirasta.

Rakastan sitä!

Jotkut asiat elämässä ovat vain liian hyviä ollakseen totta.  Ne ovat niin kauniita ja ne vain luovat niin hyvän olon.  Olen onnekas koska äskettäin sain kokea tuon saadessani todella ainutlaatuisen lahjan Ålands Bruks- och Sällskapshundklubbilta (ÅBSK).  Ei ole sanoja joilla voisin kertoa kuinka otettu ja kuinka kiitollinen olen tästä, mutta uskon kaikkien osallisten ymmärtävän...  Olen todella etuoikeutettu ihminen kun minulla on tällaisia ystäviä.  Kiitos ÅBSK!  Della ja minä todella odotamme seuraavia kisoja Torpilla.  Nähdään siellä!

08.06. Kuura 8 months old / Kuura 8 kk vanha

Eight months!  What a wonderful time filled with sheltie power!  Kuura has really become so much more mature during the last few months.  It also feels like she's stopped growing and it looks like Pasi's got a very good agility dog of medium size.  Kuura is a beautiful bitch with long lines and lots of energy.  She's on her first heat at the moment so we just have to consider Kuura being a grown-up though she's still so much of a puppy.  As Eeva, Kuura's breeder, has stated several times already, Kuura really is a hugging machine with an endless kissing function.  Shortly, Kuura's great and she's definitely stolen our hearts.

Länsimetsän Kuurankukka 

Age: 8 months old

Height: 39 cm / Weight: 7.4 kg

Länsimetsän Kuurankukka

Ikä: 8 kk vanha

Säkä: 39 cm / Paino: 7.4 kg

Kahdeksan kuukautta!  Mikä ihana aika täynnä shelttivoimaa!  Kuura on aikuistunut niin paljon viime kuukausien aikana.  Tuntuu myös, että Kuura on lakannut kasvamasta ja Pasille on tulossa hyvän kokoinen medikoira.  Kuura on kaunis pitkälinjainen narttu jolla on paljon energiaa.  Kuuralla on tällä hetkellä ensimmäiset juoksut, joten voimme pitää sitä aikuisena vaikka se on edelleen melkoisen pentumainen.  Kuten Eeva, Kuuran kasvattaja, on maininnut useaan kertaan, Kuura on aikamoinen hali- ja pusukone.  Lyhyesti, Kuura on mahtava ja se on valloittanut meidän sydämet täydellisesti.

03.06. RKS, Rauma

If everything had gone as planned, I had been packing for our week's holiday in Saariselkä and the Midnight Agility Competitions in the very north of Finland.  Due to Pasi's accident two weeks ago when he took a bad fall with his bike and got a small fracture in his right radius, we just had to cancel a trip I had really been looking forward to.  Instead of competing in Saariselkä during the upcoming weekend, I decided to attend the evening competitions arranged by the dog club in Rauma with Della.

Della had two competitions, an agility and a jumping competition.  The judge for the evening was our coach Reetta Mäkelä so I had some pressure on me.  I mean, I really wanted to show Reetta I have learnt something though the most important thing was to have fun with Della and enjoy being back on track with her again.  The result was just going to be a side issue.

At the end of the evening we had made two disqualifications, but this time they were two very good ones.  Della paid attention and I really tried to do my best keeping the package together, but...  On the first track I lost it at the sixth obstacle.  Della was to perform the weave poles but when I glanced at my dog - only for a second - to make sure that Della followed me, my chest showed Della in another direction.  In other words, that quick glance made Della chose the nearby tunnel instead of the weave pole entry.  After that the rest of the track went very well and I felt a nice hunger grow...

The other track, the jumping competition, started off just great.  Della had fun, I enjoyed every step of our journey and having only four obstacles left I even thought we would be able to make a clean run...  How many times have I not told Pasi's and my trainees that you never think anything before you have passed the finish line, on the track you work with your dog all the time.  No partying before having finished!  My thought of success made me hurry too much and I made Della pass an obstacle.  When I tried to get her back, she performed it from the wrong side and we were disqualified.  Again I had messed up but what a feeling!  Della's speed was great, my handling can always get better but now there was an idea of good agility and we were working together.  Now I just have to check the calendar for competitions.  I had such fun and it's always so nice to be competing in Rauma.  Thank you to RKS for great evening competitions!

Della four and a half years ago, still knowing nothing of agility.

Della neljä ja puoli vuotta sitten ja vielä tietämätön agilitystä.

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisin pakkaamassa viikon lomalle Saariselän Keskiyön Kisoihin Pohjois-Suomessa.  Meidän oli kuitenkin pakko peruuttaa kauan odottamani matka, koska Pasille tapahtui onnettomuus hänen kaatuessaan pahasti polkupyörällään murtaen oikean käden värttinäluun.  Sen sijaan, että olisimme osallistuneet tulevana viikonloppuna Saariselän kisoihin, päätin osallistua RKS:n iltakisoihin Dellan kanssa.

Dellalla oli kaksi kisaa, agility- ja hyppyrata.  Illan tuomarina oli meidän valmentajamme Reetta Mäkelä, joten minulla oli hieman paineita.  Tahdoin todella näyttää Reetalle, että olimme oppineet jotain vaikka tärkein asia olikin pitää hauskaa Dellan kanssa ja olla taas takaisin radalla.  Tulos oli sivuseikka.

Illan lopuksi olimme tehneet kaksi hylkyä, mutta tällä kertaa ne olivat hyviä sellaisia.  Della oli hereillä ja minä todella tein parhaani pitääkseni paketin kasassa, mutta...  Ensimmäisellä radalla ohjaus hajosi kuudennella esteellä.  Dellan oli tarkoitus mennä kepeille mutta kun vilkaisin -vain sekunnin - Dellaa varmistaakseni, että se seurasi minua, liikkeeni käänsi Dellan toiseen suuntaan.  Toisin sanoen, tuo nopea vilkaisu sai Dellan valitsemaan putken keppien sijaan.  Tuon jälkeen loppurata sujuikin mallikkaasti ja tunsin mukavan nälän kasvavan...

Toinen rata, hyppykisa, alkoi todella hyvin.  Dellalla oli hauskaa ja nautimme joka askeleesta ja kun jäljellä oli enää neljä estettä ajattelin, että meillä olisi mahdollisuus tehdä puhdas rata...  Miten monta kertaa olenkaan sanonut Pasille ja kuolutettavilleni ettei radalla ajattella mitään muuta ennen kuin viimeinen este on suoritettu, radalla ohjaat koko ajan vain koiraa. Ei juhlimista ennen kuin on saavuttu maaliin! Ajatus hyvästä suorituksesta sai minut hätiköimään ja ohjasin Dellan esteen ohi. Yrittäessäni saada Dellaa takaisin, se suoritti esteen väärään suuntaan ja teimme hylyn. Olin taas mokannut, mutta mikä tunne! Dellalla oli hyvä vauhti, ohjaukseni voisi tietenkin olla parempi, mutta nyt se muistutti hyvää agilityä ja teimme rataa yhdessä. Nyt täytyy katsoa kalenterista uusia kisoja. Minulla oli todella hauskaa ja Raumalla on aina mukava kisata. Kiitos RKS hienoista iltakisoista!

Reflections / Mietteitä

I have thought a lot lately...

Agility, or any kind of working with your dog in general, should be fun.  Even when you don't achieve the results you had expected from competitions or training.  The dog is not a machine, nor are you.  We make mistakes, we learn from them - and, the best of all, we grow with the things we learn.  It's just the way things work.  It's also a fact that some of us will succeed easier or have better opportunities than others and it's great if we could find joy in their success too and not just envy.  Envy is a poison and it eats you from inside.  I know because I've been there myself - too many times...

After Pinja left, I had a really hard time.  First it was the loss itself.  It hurt for a very long time and it still returns from time to time...  Pinja was the dog of my life but Della is my lifesaver.  She made me go on and with the quite fresh co-operation we had back in 2012, everything felt good.  Then the agility setbacks came.  Della stopped jumping, passed obstacles, did not climb and sometimes left the course or even worse, Della would just stop and do nothing.  My pressure increased.  I should be able to handle these things.  I had been competing in the highest class in agility for many years with no other education than what our club had offered me, which was great in 2003.  Nowadays we train and get so much new information about handling all the time that it sometimes feels it's just too much.  I'm not twenty anymore, perhaps it's why I'm feeling the way I do...  I won't say I'm old though.

A precious moment and a very dear memory.

The special connection between a handler and her dog.

I hope to achieve the same with Della - some day...

Hieno hetki ja erittäin rakas muisto. 

Erityinen yhteys ohjaajan ja koiran välillä.

Toivon, että saan kokea saman Dellan kanssa - joinain päivänä...

Olen viime aikoina miettinyt aika paljon...

Agility, tai mikä tahansa harrastaminen koirasi kanssa yleensä, pitäisi olla hauskaa.  Silloinkin kun ei saavuta haluttuja tuloksia kilpailuissa tai harjoituksissa.  Koira ei ole kone, etkä sinäkään.  Teemme virheitä, opimme niistä - ja, parasta kaikessa, kasvamme kaikesta oppimastamme.  Juuri niin se tomii.  On myös fakta, että toiset meistä onnistumme aina helpommin tai on paremmat mahdollisuudet kuin toisilla ja olisi hieno jos osaisimme iloita siitä eikä kadehtia.  Kateus on myrkky, joka syö meitä sisältä.  Tiedän, koska olen kokenut sen - aivan liian monta kertaa...

Pinjan poismenon jälkeen, minulla on ollut todella vaikeaa.  Ensin oli itse menettäminen.  Se koski todella kauan ja tunne palaa vieläkin silloin tällöin...  Pinja oli elämäni koira mutta Della on minun hengenpelastajani.  Della sai minut jatkamaan ja meidän melko tuore yhetystyö vuodesta 2012 lähtien, tuntui hyvältä.  Sitten tuli agilityn takaiskut.  Della lopetti hyppäämisen, kieltäytyi esteistä, ei kivennyt ja joskus poistui radalta tai, mikä vielä pahempaa, jähmettyi radalle.  Paineeni kasvoi.  Minun pitäisi osata käsitellä näitä asioita.  Olin kisannut monta vuotta agilityn korkeimassa luokassa sillä opilla mitä olin saanut seurastamme mikä oli hienoa vuonna 2003.  Nyt harjoitelemme ja saamme niin paljon uutta tietoa ohjaamisesta kaiken aikaa, että joskus tuntuu sitä on liikaa.  En ole enää kaksikymmentä, ehkä sen takia tunnen välillä näin...  En kuitenkaan sano, että olen vanha. 

*     *     *     *     *

Della was a very open and social dog in the beginning, but a few very sad experiences changed her.  Among other things Della's been attacked by a bigger dog twice during training and still being an inexperienced youngster, Della was forced to jump 30 cm high obstacles.  I refused, but the coach I trained for back then, told me that I won't have a future in agility if I have a dog that cannot jump obstacles with the height being used in agility competitions for Class 3.  Della stumbled, she brought the obstacle down and wrote the first line in our book of troubles...

Today I know so much better what to do when training a young dog.  First come technique and when it works, speed and challenges will be increased.  The goal is to get a dog that's self-confident.  The work mending a dog's mind takes so much time and patience, not to mention mending the handler' mind...  Every day I'm struggling with Della's lack of self-confidence but after having got help from professional trainers in both agility and obedience, I also see the progress and the changes that have happened.  They are not overwhelming but we're getting there.

Dealing with the problems I have with Della, has taught me a lot.  A better teacher than Della is hard to find.  I really have to work with her, nothing is for granted.  Della makes me laugh a lot and also cry but the only thing that matters is that I love her though Della never will become the agility star I once dreamed of.  Della is not a thing I will throw away, because things haven't gone the way I planned.  I will continue competing with Della, have fun with her, succeed and not succeed - and, we'll do it our way!  It can perhaps be a bit old-fashioned at times, but who cares.  It's agility!

The dog of my life, Pinja...

Elämäni koira, Pinja...

- and my lifesaver, Della.

- ja hengenpelastajani, Della.

Della oli alussa erittäin avoin ja sosiaalinen koira, mutta muutama todella ikävä kokemus muutti sen.  Muun muassa Dellaan kimppuun on hyökännyt kaksi kertaa isompi koira ja lisäksi nuorena kokemattomana koirana Della pakotettiin hyppäämään 30 cm:in esteitä.  Minä vastustin, mutta silloinen kouluttaja sanoi, ettei meillä olisi tulevaisuutta agilityssä jos ei koirani pystyisi hyppäämään agilityn kolmosluokan korkeuden esteitä.  Della kompuroi, pudotti riman ja kirjoitti ensimmäisen rivin ongelmien kirjaamme...

Tänään tiedän niin paljon paremmin miten kouluttaa nuorta koiraa.  Ensin tulee tekniikka ja kun se toimii, lisätään vauhtia ja haastavuutta.  Tavoite on saada koira, jolla on itseluottamusta.  Koiran mielen korjaaminen vie niin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, puhumattakaan ohjaajan mielen korjaamisesta...  Jokainen päivä kamppailen Dellan itseluottamuksen puutteen kanssa mutta saatuani apua ammattilaisilta niin agilityssä kuin tottelevaisuudessa, huomaan myös kehityksen ja muutokset jotka ovat tapahtuneet.  Ne eivät ole valtavia, mutta olemme oikealla tiellä.

Dellan ongelmien kanssa kamppailu on opettanut minulle paljon.  Parempaa opettajaa kuin Della on vaikea löytää.  Minun todella täytyy tehdä töitä hänen kanssa, mikään ei ole itsestään selvää.  Della saa minut usein nauramaan mutta myös itkemään, mutta lopuksi ainut asia millä on merkitystä on, että rakastan Dellaa vaikkei hänestä tulisi sitä agility tähteä mistä kerran haaveilin.  Della ei ole mitään mikä heitetään pois, kun asiat eivät ole menneet kuten olen suunnitellut.  Jatkan Dellan kanssa kisaamista, pidämme hauskaa, onnistumme tai emme - ja, temme sen meidän tavalla!  Se voi ehkä välillä näyttää  vähän vanhanaikaiselta, mutta sama se.  Se on agilityä!
 

18.05. Rauma Show

An interesting day.  Kuura has attended her first official dog show ever and, of course, we were excited.  The place for the show was the sports ground of Lähdepelto in Raumo.  Summer also hit us this weekend with clear-blue skies and lovely temperatures.

Kuura attended the Puppy Class for puppies 7-9 months old.  Altogether there were three bitches in the class, no male puppies at all.  Della also took part in today's show in the Open Class for bitches, where there were eight participants.  The judge was Svante Frisk from Sweden, a very thorough but nice gentleman.  He was very sparing of sharing the red ribbons (EXC) and in Della's class only three bitches were judged excellent.

Kuura also got to meet with her parents, Mila and Tero.  Mila was again a bit bothered having to put up with her grey madcap pup again, Tero took it just easy.  Tero is such a lovely gentleman and he doesn't seem to mind very much about "crazy" offsprings.

Kuura's evaluation:

"A bit long in proportions.  Long head.  Nice eyes and ears.  Scissors bite.  A bit short neck.  Good back.  Good angulations behind.  Straight in front.  Needs more depth in chest.  Moves typically.  Front-leg movements a bit high.  Back could be firmer.  Colour of coat dark."

Result:  3rd place

Della's evaluation:

"Could have longer proportions.  Elegant head with enough intensity.  Eyes could be darker and more almond-shaped.  Good ears.  Distinct stop.  Scissors bite.  Short neck.  Good back.  Sloping loins.  Tight tail.  A bit forward in shoulders.  Chest could be deeper.  Moves widely in front, typically behind.  Good drive in side movement.  Coat could be a bit rougher.  Pleasant temper."

Result:  Open Class / Very Good (VG)

We're very satisfied with the day.

Kuura & Pasi in the ring.

Kuura & Pasi kehässä.

Della being checked out by the Swedish judge, Svante Frisk.

Della ja tuomari Svante Frisk Ruotsista.

"Crazy Grey" just wants to play...

"Hullu Harmaa" haluaa vain leikkiä...

At last, the portrait of Kuura and her parents:

Shandy's Line of Fire (Tero), Länsimetsän Kuurankukka (Kuura)

&

High-Glade's Honey Melody (Mila)

Vihdoin, Kuura & hänen vanhemmat:

Shandy's Line of Fire (Tero), Länsimetsän Kuurankukka (Kuura)

&

High-Glade's Honey Melody (Mila)

Päivä on ollut mielenkiintoinen.  Kuura osallistui ensimmäiseen viralliseen koiranäyttelyyn, ja tietysti jännitimme.  Paikka oli Lähdepellon Urheilualue Raumalla.  Myös kesä saapui tänä viikonloppuna, sininen taivas ja ihana lämpö.

Kuura osallistui Pentuluokkaan, 7-9 kuukauden ikäisille pennuille.  Luokassa oli kolme narttua, eikä yhtään urospentua.  Myös Della otti osaa narttujen Avoimeen Luokkaan, jossa oli kahdeksan osallistujaa.  Tuomari oli Svante Frisk Ruotsista, todella perusteellinen ja tiukka mutta mukava herrasmies.  Hän oli erittäin säästeliäs punaisten nauhojen (ERI) kanssa ja Dellan luokassa vain kolme narttua sai arvostelun erinomainen.

Kuura tapasi myös vanhempansa, Milan ja Teron.  Mila oli taas hiukan vaivautunut nähdessään hullun harmaan pentunsa, Tero otti asian rauhallisesti.  Tero on niin ihana herrasmies ja eikä juuri välitä villeistä jälkeläisistä.

Kuuran arvostelu:

"Hieman liian pitkä mittasuhteiltaan.  Pitkä pää.  Hyvät silmät ja korvat.  Leikkaava purenta.  Hieman lyhyt kaula.  Hyvä selkä.  Hyvät kulmaukset takana.  Suora edestä.  Tarvitse lisää syvyyttä rintaan.  Liikkuu tyypilliesti.  Etujalkojen liike hieman korkea.  Selkä voisi olla jäykempi.  Turkin väri tumma."

Tulos:  3. sija

Dellan arvostelu:

"Voisi olla pidempi mittasuhteiltaan.  Tyylikäs pää, riittävän voimakas.  Silmät voisivat olla tummemmat ja enemmän mantelin muotoiset.  Hyvät korvat.  Selkeä stoppi.  Leikkaava purenta.  Lyhyt kaula.  Hyvä selkä.  Laskeva lantio.  Jännitynyt häntä.  Hieman eteen työntyvät olkapäät.  Rintakehä voisi olla syvempi.  Liike edestä leveähkö, takaa tyypillinen.  Eteenpäin vievä liike sivulta.  Turkki voisi olla karkeampi.  Miellyttävä luonne."

Tulos:  AVO / Erittäin Hyvä (EH)

Olemme päivään tyytyväisiä.    

10.-11.05. Zorro Cup, Jomala, Åland

For me our annual trip to the Åland Islands and the Zorro Cup competitions in Torp in May is one of the absolute high-lights during our agility year.  The place is idyllic with friendly people and a top spirit!

Torp, the place for the competitions.

Torpin kisapaikka.

Ahvenanmaa ja Zorro Cup Torpilla on minulle vuoden ehdoton kohokohta.  Paikka on idyllinen, ihmiset ystävällisiä ja tunnelma hyvä!

I also had a lot at stake, because Della was competing for the first time after our set-back in January with three competitions and no other results than DISQ...  The primary goal this time was to have a dog performing with joy and energy, I should just ignore the results.  It's not an easy thing for me being very competitive.  Since Della has trained very well I had expectations, but very careful ones.

Della and the beautiful nature of the Åland Islands.

Della ja Ahvenanmaan kaunis luonto.

Minulla oli myös paljon pelissä, koska Della kisasi ensimmäistä kertaa sitten tammikuun kolmen kisaan jälkeen jossa tuloksena oli yhtä monta hylkyä...  Tavoite oli saada koiraa menemään iloisesti ja reippaasti, ilman tulos tavoitetta.  Se ei ole helppoa koska olen erittäin kilpailuhenkinen.  Koska Della on toiminut harjoituksissa hyvin oli minulla kuitenkin pieniä odotuksia.

We had three competitions on Saturday and two on Sunday.  The judge for the weekend was Marjo Heino, who had planned fun and fast tracks.  Della worked well on Saturday though we were disqualified due to having performed wrong obstacles on each one of the tracks.  It made me a bit sad after all, because I know we can do so much better.  I just had to pick the good pieces and enjoy the fact that I have a dog that performs and not, as before, leaves the track or remains standing unable to continue.  The see-saw Della performed as picked from the school-book.  It's just excellent!  Other very positive things were no weave pole problems or contact faults and enough speed, which made handler deal with quite pleasant problems.

Sunday was "crazy day" and Della worked too efficiently by taking some of the obstacles two or three times.  What I wanted was totally ignored and the audience got its share of laughs...  Five competitions during two days meant five disqualifications and I felt my hair turning more and more grey...

My lovely loony Della in action.

Great shots taken by Susanna Hagman.

Minun rakas hullu Della vauhdissa.

Upeat kuvat Susanna Hagmanilta.

Meillä oli kolme kisaa lauantaina ja kaksi sunnuntaina.  Tuomari toimi koko viikonlopun Marjo Heino, joka oli suunnitellut hauskat ja nopeat radat.  Della toimi lauantaina hyvin vaikka tuloksena olikin hylyt sen valitessa väärän esteen joka kisassa.  Olin siitä hieman surullinen, koska tiesin meidän pystyvän paljon parempaan.  Minun piti vain huomata ne hyvät asiat ja nauttia siitä tosiasiasta, että koira joka ennen lähti radalta tai pysähtyi pystymättä jatkamaan, teki nyt hienoja suorituksia.  Keinun Della suoritti kuin suoraan oppikirjasta.  Aivan täydellisesti!  Muita todella positiivisia asioita oli pujottelu, hyvät kontaktit ja hyvä vauhti, joka aiheutti ohjaajalle miellyttäviä ongelmia.

Sunnuntai oli "hullu päivä" ja Della toimi ylitehokkaasti ottamalla muutamat esteet pariin kolmeen kertaan.  Sitä ei Della huomioinut mitä minä halusin radalla tehtävän ja yleisö sai jakaa mukavat naurut...  Viisi kisaa, viisi hylkyä kahteen päivään ja tunsin hiusteni todella harmaantuvan...

We're just not ready yet for leaving Class 2 and our training will continue.  Though I know, we've made great progress I can't help feeling sad.  I'm so thankful for the support I got from our very good friends Anne and Janita, who had joined us to the Åland Islands from our club this time.  They really have kicked some healthy common sense into me at the darkest of times.  I also really appreciate the unbelievable support I got from agility friends and strangers when I got some very unpleasant feedback from unexpected quarters on Sunday.  It really hurt because I'm trying to get things to work by putting money and lots of training into what I love the most - agility and my dog.  Della is not perfect, I'm not perfect but we're working on our problems all the time.  We're trying to get better but it takes time and most important, Della is not Pinja!  Therefore, I don't need to hear criticism that devastates me, constructive criticism on the other hand is always welcome!  I don't know how I will ever be able to thank you all that helped me make a dark Sunday so much brighter.  Wow!

This dog and her handler work well but still need a lot of training.

Having fun is the keyword.

Picture by Susanna Hagman.

Tämä koira ja sen ohjaaja tekevät hyvää työtä mutta tarvitsevat vielä paljon treenejä.

Avainsana on hauskanpitoa.

Kuvaaja Susanna Hagman.

Me emme ole valmiita jättämään 2 Luokka ja harjoittelu jatkuu.  Vaikka tiedän meidän kehittyneen paljon en voi sille mitään, että olen hieman surullinen.  Olen todella kiitollinen siitä kannustuksesta jota sain hyviltä ystäviltäni Annelta ja Janitalta, jotka olivat täällä kertaa myös mukana seurastamme Ahvenanmaalla.  He todella puhuivat minulle järkeä ja kannustivat synkimpinä hetkinä.  Olen myös todella kiitollinen siitä uskomattomasta tuesta jota sain kaikilta agility-ystäviltä ja vierailta ihmisiltä saadessaani epämiellyttävää kritiikkiä odottamattomalta suunnalta sunnuntaina.  Se todella satutti koska olen yrittänyt saada asiat toimimaan uhraamalla paljon aikaa ja rahaa asioihin joita rakastan kaikkein eniten - agilityä ja koiraani!  Della ei ole täydellinen, ja minäkään ole täydellinen, mutta teemme koko ajan töitä ongelmien ratkaisemisiksi.  Yritämme tulla paremmiksi, mutta se vie aikaa ja tärkeinta on muistaa Della ei ole Pinja!  Siksi minun ei tarvitse kuulla kritiikkiä joka todella loukkaa, toisaalta rakentava kritiikki on aina tervetullutta.  En tiedä miten voin koskaan kiittää tarpeeksi kaikkia teitä jotka teitte synkästä sunnuntaista niin paljon valoisamman.  Hienoa!

Taika and Pasi are dealing with other problems such as Taika's false starts and lack of contacts...  It's great to see Taika's love for agility and her speed while competing.  Pasi has got nice problems to deal with and his weekend's outcome wasn't bad at all.  He came up sixth and seventh in two of his five competitions, three ended up in disqualifications.  Pasi had easy to smile because the sixth place also meant a clean run.

Pasi showing Kuura the right place to be in the future.

Pasi näyttää Kuuralle missä ollaan tulevaisuudessa.

Taika ja Pasi kamppailevat muiden ongelmien kanssa, kuten varaslähdöt ja kontaktit...  On hieno katsoa miten Taika pitää agilitystä ja sen vauhdista radalla.  Pasilla on miellyttäviä ongelmia ja saavutukset eivät olleet ollenkaan huonoja.  He sijoittuivat 6. ja 7. kahdessa viidestä kisasta, kolme kisaa päättyi hylkyyn.  Pasin oli helppo hymyillä koska kuudes sija oli myös puhdas nolla rata.

Kuura has behaved so very well all the time.  She's been on her first boat trip ever and was calm and quiet in the cabin though there were all kinds of noise coming through the cabin door all the time.  We also avoided ticks though the Åland Islands are known for them.  My believe in garlic is stronger than ever and I have also introduced Kuura to this marvellous flavour of nature's own antibiotic.

Kuura and her best friend Mini.

Kuura ja hänen paras kaveri Mini.

Kuura käyttäytyi todella hienosti koko ajan.  Kuura teki ensimmäisen laivamatkansa ja käyttäytyi rauhallisesti ja oli hiljaa vaikka hytin oven takana kuului monenlaisia ääniä.  Vältyimme myös punkeilta, niitä on runsaasti Ahvenanmaalla.  Uskon yhä enemmän valkosipulin tehoon ja myös Kuura on saanut tutustua luonnon omaan ihmeelliseen antibiottiin.

Thank you once again, Anne and Janita, for great travel company!  A big thank you to ÅBSK too for great competitions!  We'll be back again next year!

Our pack on the rocks of the Åland Islands.

From the left:  Janita with Mini & Sidi, myself with Della, Taika & Kuura, Anne with Katla & Sissi.

Behind the camera: Pasi

Meidän lauma Ahvenanmaan kallioilla.

Vasemmalta:  Janita & Mini & Sidi, minä & Della, Taika & Kuura, Anne & Katla & Sissi.

Kameran takana:  Pasi

Kiitos vielä kerran, Anne ja Janita, hyvästä matka seurasta!  Suuri kiitos myös ÅBSK:lle hienoista kisoista!  Tulemme taas ensi vuonna!