20.08. Ellivuori Games, Sastamala

Last Saturday we participated in the agility competitions Ellivuori Games arranged by ÄSSK (Äetsän Seudun Koirakerho). We have never been there before and we were pleasantly surprised by the beauty of the place.  The course was idyllically situated at a lake, which caused certain problems for dogs with a passion for swimming.  A few dogs left for a quick swim before getting back on track to a handler that was not as amused as the dog.

Once again Della surprised me.  I really have to run nowadays, because my little black friend is not waiting for "mama" anymore.  I do not complain, because I am now dealing with quite nice problems.

Taika also showed she's got speed though the age of eleven is getting closer and closer all the time.  Pasi's got the same nice problem as I have, that is you have to move!

Our results for the day:

Competition A (agility):

Della:  10 faults (weaving poles) / +2,05 s (3,37 m/s) / 15th place of 25

Taika:   5 faults (stick down) / -1,96 s (3,70 m/s) / 12th place of 25

Competition B (agility):

Della:   5 faults (dogwalk contact) / -6,39 s (3,76 m/s) / 7th place of 25

Taika:   DISQ

Speed pictures by Kristiina Silveri.

Thank you!

Vauhtikuvat: Kristiina Silveri

Kiitos!

Viime lauantaina osallistuimme ÄSSK:n järjestämiin Ellivuori Games-agilitykisoihin.  Emme ole aikaisemmin olleet siellä ja paikan kauneus oli miellyttävä yllätys.  Rata oli idyllisessä paikassa järven rannalla, joka aiheutti tiettyjä ongelmia uimisesta pitäville koirille.  Muutama koira kävi iloisesti pika-uinilla ratasuorituksen välissä.  Näiden koirien ohjaajat eivät nauttineet tilanteesta niin paljon kuin koirat.

Della ylläti minut taas.  Minun täytyy nykyään todella juosta koska minun pieni musta ystäväni ei odota "mamaa" enää.  En valita, koska minulla on nyt miellyttävä ongelma.

Taika näytti myös, että vauhti riittää vaikka ikä lähestyy koko ajan 11 vuotta.  Pasilla on sama miellyttävä ongelma kuin minulla eli täytyy liikkua!

Meidän tulokset:

Kisa A (agility):

Della:  10 vp (keppien sisäänmeno) / +2,05 s (3,37 m/s) / 15./25

Taika:   5 vp (rima alas) / -1,96 s (3,70 m/s) / 12./25

Kisa B (agility):

Della:   5 vp (puomin alastulo) / -6,39 s (3,76 m/s) / 7./25

Taika:   HYL

The power of letters / Kirjainten voimaa

In a way it's scary how a couple of letters can affect the future and abruptly change the plans in the life of a dog owner.  In my case, I first dealt with the show result for Brie when she had turned the "critical" 15 months.  I needed to get at least a G for Good from the judge to be able to make my "cheese dog" a champion in agility or obedience some day.  How I feared that day in the ring and the risk of being disqualified because of Brie's ears with a cheeky attitude.  The relief I felt when Brie was judged VG (Very Good) was awesome though Brie will always be an excellent individual in my eyes.

Having got the necessary show result, my next step was to X-ray my dog for the official classifications for hips, elbows and back.  Again there were going to be letters and numbers that would tell me about my chances to use Brie for breeding and for making a successful agility dog out of her.  Again I felt fear for getting my dreams crushed - by a couple of letters...

The outcome of the X-rays was not what I had expected.  I was very pleased to see that Brie's back was classified as normal and without remarks, her elbows got 0/0 which is excellent and her knees got the same.  The classification result regarding Brie's hip joints surprised me a lot, because I had not at all expected them to be C/C.

Brie's parents are both A-hip-dogs so Brie being classified with C/C really made me sad.  Fortunately I have a great veterinarian and a lovely physiotherapist that both told me I will still be able to do agility with Brie.  Brie is a small dog and C-hips do not limit her life, on the contrary it's good to lead an active life.  A C-hip needs to move to stay healthy.  I will also see to adjust Brie's training due to the information I have got and primarily I will work a lot with strengthening her deep muscles by special exercises.  Who said that life's easy!?!

Fortunately letters mean nothing in Brie's world.

Onneksi kirjaimet eivät tarkoita Brien maailmassa mitään.

On tavallaan pelottavaa miten muutama kirjain voi muuttua koiran omistajan tulevaisuuden ja sen suunnitelmat rajusti.  Minun tapauksessani ensi tuli näyttelytulos Brien täyttäessä "kriittiset" 15 kuukautta.  Minun piti saada "juustokoiralle" tuomarilta arvosteluna vähintään H (Hyvä), saadakseni mahdollisuuden joskus agility- tai tottelevaisuusvalion.  Miten pelkäsinkään sitä päivää kun piti mennä kehään ja tulla diskatuksi koska Brien korvilla on hävytön asenne.  Helpotus jonka koin oli mahtava Brien saadessa arvostelun EH (Erittäin Hyvä), vaikka se minun silmissäni olisi erinomainen joka tapauksessa.

Saatutani tarvittavan näyttelytuloksen seuraava vaihe oli virallisten lonkka-, kyynär- ja selkäkuvien ottaminen.  Jälleen tulisi kirjaimia ja numeroita jotka kertoisivat mahdollisuuksista käyttää Brietä jalostukseen ja saada hänestä menestyvä agilitykoira.  Pelkäsin jälleen, että unelmani murskaantuisivat - vain muutaman kirjaimen tähden...

Virallisten kuvien lopputulos oli kaikkea muuta kuin odotin.  Olin erittäin tyytyväinen nähdessäni, että Brien selkä oli normaali ja ilman merkintöjä, kyynärpäät olivat myöskin 0/0 eli erinomaiset samoin polvet.  Brien lonkkakuivien tulos todella yllätti minut, en ollut ollenkaan varautunut tuloksen olevan C/C.

Brien molemmilla vanhemmilla on A-lonkat, joten Brien saadessa C/C tulin todella surulliseksi.  Onneksi minulla on loistava eläinlääkäri ja ihana fysioterapeutti jotka molemmat kertoivat minulle, että voin jatkaa agilitya Brien kanssa.  Brie on pieni koira ja C-lonkat eivät rajoita sen elämää, päinvastoin on vain hyvä viettää aktiivista elämää.  C-lonkkien on oltava liikkeessä pysyäkseen kunnossa.  Muutan Brien harjoituksia näiden saamieni tulosten pohjalta ja aion tehdä paljon syvien lihasten vahvistamisesta erikoisharjoituksilla.  Kuka sanoi, että elämä on helppoa!?!

31.07. International Dog Show, Pori

As many of you already know, I have struggled with Brie's ears for some time.  Though I have used glue I have to admit that my lovely "cheese dog" has got ears with a straight attitude.  They just won't break easily and Brie has got a nice couple of ears with only a weak bend on the top. Therefore I was quite nervous when I let Brie enter the International Dog Show in Pori a week and a half ago.

To still be able to live my dream to make Brie a champion in agility or obedience, I needed to get at least a "Good" (G) from the judge.  Brie had just turned 15 months, which is significant when speaking of future titles, and for the first time she entered the intermediate class.  The judge for the day was Rune Fagerström from Finland, a nice acquaintance with pleasant skills in the art of handling show dogs.

I will be eternally grateful for the judgement I got from Mr. Fagerström.  He gave Brie a "Very Good" (VG) and let me go on dreaming.  Brie was in heat at the time for the show and her performance in the ring was not the very best.  Considering the circumstances, I am more than pleased.

"15 months.  Good size.  Good length of head.  Nice dark eyes.  Ears could be better.  Enough neck.  Body still quite undeveloped.  Good bones.  Nice paws.  Could move a bit more efficiently.  Too proud of its tail.  Good temper."

OBrie of the Scheepdog Jumpers

Intermediate Class / Very Good (VG)

Judge: Rune Fagerström, Finland

OBrie of the Scheepdog Jumpers

Nuorten Luokka / Erittäin Hyvä (EH)

Tuomari: Rune Fagerström, Suomi

Kuten monet jo tietävät, olen taistellut Brien korvien kanssa jo jonkin aikaa.  Vaikka olen käyttänyt liimaa, minun täytyy myöntää, että ihanalla "juustokoiralla" on korvat joilla on suora asenne.  Ne eivät vain halua antaa periksi helposti ja Briellä on pari kauniita vain hieman kärjestä taipunneita korvia.  Sen takia olin noin puolitoista viikkoa sitten melko hermostunut kun Brie osallistui Porin Kansainväliseen Näyttelyyn.

Toteuttaakseni unelmani saada Briestä agility- tai tokovalio, tarvitsin tuomarilta arvostelun vähintään "Hyvä" (H).  Brie oli juuri täyttänyt 15 kk, mikä on tärkeää titteleistä puhuttaessa, ja Brie osallistui ensimmästä kertaa  nuorten luokkaan.  Päivän tuomari oli Rune Fagerström Suomesta, mukava tuttavuus joka osasi käsitella näyttelykoiria mielyttävällä tavalla.

Olen ikuisesti kiitollinen Herra Fagerströmin arvostelusta.  Hän antoi Brielle arvostelun "Erittäin Hyvä" (EH) joten voin jatkaa unelmaani.  Briellä oli juoksut näyttelyn aikaan ja sen esiintyminen kehässä ei ollut parasta mahdollista.  Olosuhteet huomioon ottaen, olen enemmän kuin tyytyväinen.

"15 kk.  Hyvä koko.  Hyvä pään pituus.  Hyvät tummat silmät.  Korvat saisivat olla paremmat.  Riittävä kaula.  Vielä hyvin kehittymätön runko.  Riittävä luusto.  Hyvät käpälät.  Voisi liikkua tehokkaammin.  Turhan ylpeä hännästään.  Luonne OK."

22.-23.07. RKS, Rauma

Another highlight of the summer is the annual Lace Week, which is arranged in the idyllic town of Rauma about half an hour by car from where we live.  Rauma is known historically for its high quality lace and during this special week in July this fine handcraft can be seen and admired all over Rauma.

The Rauma dog club's (RKS) contribution to this celebration of lace is the Lace Agility Weekend Games, which have become a true classic event for agility people all around Finland.  We went there for the competitions on Friday and Saturday with Della and Taika.

Della got four competitions altogether and Taika got three.  We had one run on Friday and once again Della showed she's really someone to count on nowadays.  I really enjoy running with her and due to a bit careless handling Della got two contact faults.  It really annoyed me because we've never had such speed before and we were placed 11th out of 19 competitors (-8,13 s/4,01 m/s).  Taika and Pasi picked 13th place, also after faults on two contacts (-2,46 s/3,49 m/s).

When success finally comes your way, there's no better way to enjoy it than among friends.  Della made a dream come true in Rauma on Saturday when she had her first clean run ever in Class 3!  There were 41 competitors and we were placed 9th (-1,46 s/3,62 m/s).  I am so happy!

Unfortunately there were no clean runs for Pasi and Taika this time though they did a great job during these "lace days".

Thank you Kati (Kontaktikoirat) for solving our problems, Reetta (Tmi Reetta Pirttikoski) for coaching us and Tanja (Move Well) for keeping Della in shape!  A big thank you also goes to all our lovely friends and supporters.  Without you we would never have survived our winding road.

A dream came true.

 

Unelmasta tuli totta.

Kesän toinen kohokohta on vuosittainen Pitsi-viikko joka järjestetään idyllisellä Raumalla noin puolen tunnin matkan päässä missä asumme.  Rauma on tunnettu historiallisesta pitsistään ja tänä erityisenä viikkona heinäkuussa näitä hienoja käsitöitä voi ihailla eri puolilla Raumaa.

Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry (RKS) juhlistaa tätä pitsiviikkoa järjestämällä PitsiAgility viikonloppukisat josta on tullut klassinen tapahtuma agilityväelle ympäri Suomea.  Me osallistuimme kisoihin perjantaina ja lauantaina Dellan ja Taikan kanssa.

Dellalla oli neljä starttia ja Taikalla kolme.  Meillä oli yksi kisa perjantaina ja jälleen kerran Della on nykyään varteen otettava tekijä.  Nautin todella kisaamisesta hänen kanssaan vaikka huolimattoman ohjauksen takia Della sai kaksi kontaktivirhettä.  Se todella ärsytti minua koska meillä ei ole ennen ollut sellaista nopeutta ja sijoituksemme oli 11:sta 19 kilpailijasta (-8,13 s/4,01 m/s).  Taika ja Pasi saavuttivat sijan 13. myös kahdella kontaktivirheellä (-2,46 s/3,49 m/s).

Kun lopulta onnistut ei ole parempaa paikkaa kuin tehdä se ystävien keskellä.  Della teki sen Raumalla lauantaina kun se saavutti ensimmäisen puhtaan radan 3-luokassa!  41 kilpailijan joukossa sijoitus oli 9. (-1,46 s/3,62 m/s).  Olen niin iloinen!

Valitettavasti Pasi ja Taika eivät tehneet puhtaita ratoja tällä kertaa vaikka muuten tekivätkin hienoa työtä "pitsi päivinä".

Kiitos Kati (Kontaktikoirat) ongelmien ratkaisusta, Reetta (Tmi Reetta Pirttikoski) valmennuksesta ja Tanja (Move Well) Dellan fysiikan hoidosta!  Iso kiitos myös kaikille ihanille ystäville ja kannustajille.  Ilman teitä emme olisi selvinneet tästä kivikkoisesta tiestä.

14.07. PKS, Pietarsaari & 15.-17.07. KLAG, Kokkola

Sometimes wine, sometimes water.  Speaking of results and weather, I think it's a quite appropriate description of the above mentioned weekend.  Two towns, seven agility competitions and one of the most expected events of the summer.  The weather really played games with us.  It turned from blue skies to really heavy rains and thunderstorms almost every day.  Fortunately it spared us from showers of snow.

Towing our caravan we took off for Kokkolan Camping on Wednesday morning.  It's a great place to camp on, because the annual KLAG agility competitions are hold at the very same campsite.  During this special weekend agility people from all around Finland are coming together for fun, meeting with friends and enjoying the things they love the most - agility and dogs.

New for this year was that we chose to leave home a day earlier to be able to attend the evening competitions arranged by the dog club (JKF/PKS) in the neighboring town, Pietarsaari, on Thursday.  The weather was splendid, almost too hot.

Two competitions were on the schedule and both Della and Taika participated.  Pasi is really enjoying every start with Taika, the result is not of importance anymore knowing that this is going to be Taika's last summer as a competing agility dog.  Taika turns eleven years in September and we have decided to let her enjoy the rest of her life as a happy and still healthy retired agility dog.  Of course it's sad but that's life.  Taika is our first champion ever and she's worth the best.

Taika is still going strong and as so many times before, Pasi and Taika were the stars of our team.  Della did very well and it was so close we had succeeded this time, but I really messed it up and showed Della the wrong way and we ended up with two disqualifications.  Pasi and Taika were placed seventh.  Magnificent teamwork once again!

Back in Kokkola again we had eight competitions altogether during the next three days, Della had five and Taika three.  The KLAG competitions are so much more than just racing and competing against each other.  It's a concept.

Though there were no great wins or agility certificates for our team this time, I experienced a personal win when Della had a run under the ideal time for the first time ever in Class 3 (-3,52 s / speed 3,77 m/s).  I know it's not a very shiny result for most competitors but for us it's a huge step in the right direction.  Let's say we are moving!

Pasi and Taika did very well in Kokkola too and though they had no clean runs either, they were placed in two out of three competitions.  This is something Della and I still have to work on, a good and solid teamwork.

See you again next year, Kokkola!

KLAG 2016 - agility, friends and fun!

KLAG 2016 - agilitya, ystäviä ja hauskanpitoa!

Joskus viiniä, joskus vettä.  Puhuttaessa säästä ja tuloksista tämä on mielestä sopiva kuvaus otsikossa mainitulle pitkälle viikonlopulle.  Kaksi kaupunkia, seitsemän agilitykilpailua ja yksi kesän odotetuimmista tapahtumista.  Sää todella leikki kanssamme.  Kirkkaan sininen taivas muuttui yhtäkkiä kovaksi sateeksi ja ukkosmyrskyksi miltei joka päivä.  Onneksi säästyimme lumen tulolta.

Keskiviikko aamuna suuntasimme kohti Kokkolan leirintä-aluetta asuntovaunulla.  Paikka on hieno leiriytymiseen sillä vuosittaiset KLAG:in kisat pidetään samalla alueella.  Tämän erityisen viikonlopun aikana kokoontuu agilityväkeä paikalle ympäri Suomen pitämään hauskaa, tapaamaan tuttuja ja nauttimaan siitä mistä pitävät eniten - agility ja koirat.

Uutta tänä vuonna oli, että lähdimme paikalle päivää aikaisemmin ottaaksemme osaa naapurikaupungin koiraseuran (JKF/PKS) iltakisaan torstaina.  Ilma oli loistava, miltei liian lämmin.

Dellalla ja Taikalla oli suunnitelmissa kaksi starttia molemmilla.  Pasi todella nautti jokaisesta startista Taikan kanssa, tulos ei ole enää tärkeä tietäen, että tämä on Taikan viimeinen kesä kisaavana agilitykoirana.  Taika täyttää syksyllä 11 vuotta ja olemme päättäneet antaa sen nauttia lopun elämää terveenä ja onnellisena agilityeläkeläisenä.  Se on tietysti myös surullista , mutta sellaista elämä on.  Taika on ensimmäinen valiomme koskaan ja sille kuuluu vain paras.

Taika kulkee edelleen hyvin ja kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, Pasi ja Taika ovat tiimimme tähdet.  Della teki myös loistavaa työtä ja olimme niin lähellä menestystä tällä kertaa, mutta minä todella mokasin ja ohjasin Dellan väärin ja tuloksena oli kaksi hylkyä.  Pasi ja Taika sijoittuivat 7.  sijalle.  Loistavaa yhteistyötä jälleen kerran!

Seuraavina kolmena päivänä Kokkolassa meillä oli yhteensä kahdeksan starttia, Dellalla viisi ja Taikalla kolme.  KLAG:in kisat ovat niin paljon muuta kuin kisaamista muita vastaan.  Se on käsite.

Vaikka tiimimme ei saavuttanut suuria voittoja tai sertifikaatteja agilityssa tällä kertaa, sain kokea henkilökohtaisen voiton kun Della teki ensimmäisen tuloksen alle ihanneajan kolmosluokassa (-3,52 s / nopeus 3,77 m/s).  Tiedän, ettei se ole mikään loistava tulos suurimmalle osaa kilpailijoita, mutta meille se oli merkittävä askel kohti oikeaa suuntaa.  Me liikumme!

Pasi ja Taika pärjäsivät myös hyvin Kokkolassa ja vaikka he eivät tehneet yhtään puhdasta ratasuoritusta, sijoittuivat he kahdessa kisassa.  Tätä minun ja Dellan pitää vielä työstää, hyvää ja vahvaa yhteistyötä.

Nähdään taas ensi vuonna, Kokkola!

02.07. Non-Official Dog Show / Match-Show, Eura

As I have mentioned before, Pasi is not fond of dog shows.  Luckily for me though he's a very kind husband and comes with me when I have decided to attend such shows.  This time the show was only twenty minutes away by car so I just had to go there with Brie and Della.

Being 14 months old, Brie competed in the class for small adults for the very first time.  Since I showed Della in the same class I had our very good friend, Annamaria, to help me with Brie.  Della is so much my darling, so I did not want to tease her more than necessary by having her handled by someone else than me.  According to Pasi Della is a terribly spoiled dog...

At a non-official dog show you compete in pairs and the judge awards the dogs with ribbons - a red one or a blue.  After having gone through the dogs in a class, all the dogs with blue ribbons compete against each other, the dogs with red ribbons do the same.  At this show Brie was awarded with the blue ribbon and Della with the red one.  I was very happy with the judge's decision because Brie and Della did not have to compete against each other.

Annamaria did a splendid job with Brie and they were placed second among the blue ribbon dogs.  Thank you so much for your help, Annamaria!  Della also succeeded in charming the judge and was awarded second best in the red group.  What made me extra pleased was the special remark I got from the judge.  She told me I've got two shelties with excellent movements.  Beautiful words to close a lovely day!

My two spoiled and successful dogs, Brie and Della.

Minun kaksi hemmoteltua ja menestynyttä koiraa, Brie ja Della.

Kuten olen aikaisemmin kertonut, Pasi ei juuri pidä koiranäyttelyistä.  Minun onneksi hän on kiltti aviomies ja lähtee mukaan kun olen päättänyt osallistua nättelyihin. Tällä kertaa näyttely oli lähellä, vain 20 minuuttia matka autolla joten minun oli osallistua Brien ja Dellan kanssa.

Brien ollessa nyt 14 kuukautta kisasi se ensimmäistä kertaa pienten aikuisten luokassa.  Koska itse esitin Dellan, hyvä ystäväni Annamaria auttoi minua Brien kanssa.  Della on niin minun kultani, joten en halunnut kiusata sitä tarpeettomasti antamalla jonkun muun sitä esittää.  Pasin mielestä Della on mahdottoman hemmoteltu koira...

Epävirallisissa näyttelyissä koirat kisaavat pareittain, tuomari arvostelee parin nauhoin, punainen ja sininen nauha.  Arvosteltuaan kaikki parit luokassa, kaikki sinisen nauhan saaneet kisaavat vastakkain ja punaisen saaneet samoin.  Tässä näyttelyssä Brie sai sinisen nauhan ja Della punaisen.  Olin erittäin tyytyväinen tuomarin päätökseen sillä Brien ja Dellan ei tarvinnut kisata toisiaan vastaan.

Annamaria teki loistavaa työtä Brien kanssa sijottuen toiseksi sinisten koirien ryhmässä.  Kiitos todella paljon avusta, Annamaria!  Della onnistui myös hurmata tuomarin ja valittiin toiseksi punaisten ryhmässä.  Minut sai erityisen iloseksi tuomarin kommentti.  Hän kertoi minun molempien shelttien liikkuvan erinomaisesti.  Hienoja sanoja mahtavan päivän päätteksi!

Brie, the water beast / Vesipeto Brie

I think we've had a very nice summer so far and we have been enjoying some really hot days at times.  After having got acquainted with the Yyteri dog beach in Pori last year, we nowadays know where to go when the heat wave strikes.

So it did last Sunday.  It was great fun to find out that all our dogs went straight into the water this time, even last year's yellow-belly Kuura.  Taika and Della strolled along in the shallow waters close to the beach while Brie got really crazy and turned into a black water beast.  Brie enjoyed the warm sea water and she ran and jumped, attacked her more careful friends and ran again.  Again we experienced that Brie is everything but a basic sheltie.

Some just love water more than others.

Jotkut taas pitävät vedestä enemmän kuin muut.

Minun mielestäni meillä on ollut tähän mennessä hyvä kesä, olemme nauttineet auringosta ja myös todella kuumista päivistä silloin tällöin.  Tutustuimme Yyterin koirarantaan viime kesänä, tiedämme nyt minne mennä kun helle iskee.

Niin teimme sitten viime sunnuntaina.  Oli niin hieno nähdä kun kaikki neljää koiraa ryntää suoraan veteen, myös viime vuoden arkajalka Kuura.  Taika ja Della kahlasi matalassa vedessä lähellä rantaa kun taas Brie sekosi täysin ja ryntäsi veteen ja osoittautui todelliseksi vesipedoksi.  Brie todella nautti lämpimästä merivedestä ja se hyppi, juoksi ja hyökkäsi kohti varoisempia ystäviään ja juoksi taas.  Opimme taas, että Brie on kaikkea muuta kuin normaali sheltti.