Wonderland / Satumaa

We have enjoyed an incredibly beautiful winter scenery for quite some time.  It's just sad to see it all vanish, because this week we're experiencing really mild weather.  Our dogs like it better this way though, no more cold paws.  We're enjoying our evening walks again and it feels great to get rid of all that extra energy that we've built up during the last week just staying indoors.  I tried to catch the wintry wonderland around our house by camera the other day but it never seems to justify the actual beauty.  I succeeded in getting a picture of Della too just before the cold got too intense and Della's forelegs - and my hands - were freezing...

A world of blue and white.

Sinivalkoinen maailma.

Olemme saaneet nauttia kauniista talvimaisemista pitkään ja nyt kun on luvattu lämpöasteita tälle viikolle, tuntuu ikävältä.  Koirat iloitsevat kuitenkin kun ilma lämpenee ja tassut eivät palele enää.  Iltalenkit maistuvat taas ja saamme ylimääräistä energiaa pois ja kunto nousee.  Onneksi on kuvamuistot vaikka ne eivät ikinä tee oikeutta viime viikon satumaahan pihalla.  Yritys ikuistaa niitä on kuitenkin ollut hyvä ja Dellakin pääsi mukaan ennen kun pakkanen puri sen etutassuihin - ja valokuvaajan sormiin...

New year / Uusi vuosi

New year and new challenges!  Though we experienced a very tough last year we have started off in a positive and very openminded way.  Plans for competitions have been made, the thought of a new puppy is tickling stronger and stronger for every day and we're eager to to get on with the extension of our Japanese garden, that is to get the place for our beloved Kelly to rest in order.  I also thought I would bring a new image to our blog by making it more international.  From now on I will put the texts in English and in Finnish.  Swedish will step away, but I doubt it will cause any bigger problems though I know that some of our readers have really liked the Finnish-Swedish-version.  Let's see what reactions will come up!

 

New year and full speed forward!

 

Täysvauhdilla uuteen vuoteen!

 

Kelly came home for Christmas.

Kelly tuli jouluksi kotiin.

Uusi vuosi ja uudet kujeet!  Lähdemme liikkeelle positiivisella ja avoimella mielellä viime vuoden raskaista tapahtumista huolimatta.  Kisasuunnitelmia on, pentukuume kutisee kivasti ja on aivan ihana kevään odotus olemassa, että saamme pian aloittaa toisen japanilaisen puutarhan valmistelun Kellyn viimeistä lepopaikkaa varten.  Ajattelin myös antaa blogillemme uuden ilmeen eli tehdä sen enemmän kansainväliseksi.  Blogin kielet tästä lähtien ovat englanti ja suomi.  Oma äidinkieli saa ottaa askel taaksepäin mutta epäilen, ettei tule suurta huutoa sen takia vaikka tiedän, että osa lukijoistamme ovat tykänneet blogin kaksikielisestä suomi-ruotsi-kielikylvydestä.  Katsotaan reaktioita!

Årsredovisning / Vuosikatsaus

År 2012 är snart till ända och det är dags att göra en tillbakablick.  För Team Hurrila har året varit en förändringens tid, där förlusten av våra två grundpelare varit riktigt smärtsam.  Det var ju med Kelly och Pinja vårt aktiva hundliv började på allvar.  En bit historia har försvunnit.  Kvar finns dock underbara minnen och alla de härliga människor vi lärt känna genom åren.  Utan er hade sorgen varit så mycket tyngre att bära.  Varmt tack!

År 2012 började också Dellas tävlingskarriär både i agility och i lydnad, något som varit ömsom vin ömsom vatten.  Della är en mycket duktig individ men otursdrabbad.  Från att ha varit en mycket social och öppen hund har hon blivit osäker och skygg.  Detta har uppstått efter ett par otrevliga påhopp av en större hund vid ett par träningstillfällen i agility.  Della har numera svårt att koncentrera sig om det är mycket liv och rörelse runt henne.  Hon går i lås helt enkelt.  Detta problem har sedan följt med oss från agilityn ut på lydnadsfältet, där höga röster och snabba rörelser bl a fått Della att lämna banan.  Vi har för tillfället tävlingsförbud i lydnad samtidigt som vi får hjälp via Kontaktikoirat i Björneborg.  Jag har alltid sagt att jag gjort alla möjliga fel med Pinja och att min nästa hund skall skolas på ett kunnigare sätt...  Det arbete jag nu har framför mig känns emellanåt hopplöst och jag har slutat räkna gångerna då jag gråtit.  Med Kati Häklis hjälp tar vi nu ett steg i taget och försöker bygga upp Dellas självförtroende igen.  Jag tror att vi båda är ganska trasiga individer efter Pinjas bortgång.  Pinja var både min och Dellas idol.  Positivt är dock att vi kammat hem två stycken 0-lopp i agility som dessutom resulterade i förstapriser.  Så helt åt skogen är det väl ändå kanske inte..?!?

För Pasis och Taikas del är 2012 året då drömmen om en agilitychampion verkligen tog fart.  Taika mättes om vid Midsommar och blev mini-hund istället för midi.  Efter det började det hända saker.  Två hopp- och ett agilitycertifikat kammades hem under sommaren, där två av certifikaten utgjordes av vinstlopp och ett av en andraplats.  Målsättningen är fortfarande att få Taika att ta kontakterna och under slutet av året har även Pasi deltagit i Kontaktikoirats lydnadsutbildning med Taika för att på så sätt förbättra samarbetet på agilitybanan.  Vem vet, kanske paret vågar sig ut på en lydnadstävling så småningom också..?!?

En annan tråkig sak som hänt är att vår travhäst Helmi - alias Maroon Piper - inte finns i vår ägo längre.  Helmi fick problem i ett av bakbenens ligament.  Skadan var av sådan art att Helmis framtid som travare var över och Stall Pärlhoven stod inför ett svårt beslut.  Vi hade inga möjligheter ekonomiskt att ha kvar Helmi enbart som sjukpensionär och efter enhälligt beslut skulle hon gå till platsen för de evigt gröna ängarna.  Den här historien har dock fått ett lyckligt slut, då Helmis f d tränare förbarmat sig över henne och skall göra henne till fölmärr.  Vi önskar Suvi all lycka med projektet och ser fram emot att få höra lite glada nyheter framöver.  Stall Pärlhoven lever dock vidare och vi är numera på span efter en ny "pärla".  Denna gång från Sverige.

Team Hurrila

önskar alla ett riktigt Framgångsrikt och Gott Nytt År 2013!

Vi syns i hundarnas tecken!

Klassfoto.

Bild: Kati Häkli / Kontaktikoirat

Luokkakuva.

Kuva: Kati Häkli / Kontaktikoirat

Vuosi 2012 on pian loppu ja on aika muistella kulunutta vuotta.  Team Hurrilan vuosi on ollut muutosten aikaa, josta kahden perheen peruspilarin menetys on ollut todella kipeää.  Meidän aktiivinen elämä koiraharrastusten parissa alkoi Kellyn ja Pinjan kanssa ja pala historiaa on nyt poissa.  Jäljelle jäivät kuitenkin upeat muistot ja kaikki ne ihanat ihmiset, joihin olemme tutustuneet vuosien varrella.  Ilman Teitä surumme olisi ollut niin paljon raskaampi kantaa.  Lämmin kiitos!

Dellan kisaura agilityssä ja tokossa alkoi myös vuonna 2012, ura on ollut vuoroin viiniä vuoroin vettä.  Della on erittäin hyvä koira, mutta sillä on ollut huonoa tuuria.  Sosiaalisesta ja avoimesta yksilöstä on tullut epävarma ja arka.  Tilanteeseen on tultu sen jälkeen kun Dellaan kimpuun on pari kertaa agitreeneissä hyökännyt iso koira.  Dellan on nykyään vaikea keskittyä jos ympärillä on kovia ääniä ja paljon hälinää jolloin se menee "lukkoon".  Tämä ongelma on sitten seurannut meitä niin agiradoilla kuin tokokentillä, joissa kovat äänet ja nopeat liikkeet ovat saaneet Dellan lähtemään pois radalta.  Tokossa Dellalla ja minulla on tällä hetkellä kilpailukielto ja saamme apua Kontaktikoirilta Porissa.  Olen aina sanonut tehneeni Pinjan kanssa kaikki mahdolliset virheet ja että seuraavan koirani tulisi kouluttamaan oikealla tavalla...  Se työ joka minulla nyt on edessä tuntuu toisinaan toivottomalta ja olen lakkanut laskemasta kertoja jolloin olen asian takia itkenyt.  Kati Häklin avulla otamme nyt askeleen kerrallaan ja rakenamme Dellan itseluottamusta takaisin.  Uskon, että olemme molemmat (minä ja Della) melko rikki Pinjan poismenon jälkeen.  Pinja oli meidän molempien esikuva.  Toki on positiivista, että olemme saavuttaneet agilityssä kaksi 0-tulosta, molemmat 1. sijoituksella.  Kaikki ei ole sentään kai mennyt täysin metsään..?!?

Taikan ja Pasin unelma mahdollisesta agilityvaliosta on todella ottanut aimo askeleen vuonna 2012.  Taika siirrettiin medeistä mineihin Juhannuksena suoritetussa uudelleen mittauksessa ja sen jälkeen alkoi tapahtua.  Kesän aikana tuotiin kotiin kaksi hyppyserttiä ja yksi agilitysertti joista kaksi tuli voitolla ja yksi 2. sijalla.  Tavoitteena on vieläkin saada Taika ottamaan kunnon kontaktit ja vuoden lopussa on pari myös uskaltautunut osallistumaan Kontaktikoirien tottelevaisuuskoulutuksiin parantaakseen yhteistyötä agilitykentillä.  Kuka tietää vaikka pari vielä uskaltautuisi myös tottelevaisuuskisoihin..?!?

Ikävää oli myös ravihevosemme Helmin - alias Maroon Piper - kohtalo, joka ei enää ole omistuksessamme.  Helmille tuli ongelmia takajalan hankositeen kanssa.  Vaurio oli sellainen, että raviura sai jäädä ja Talli Helmikaviolla oli edessään vaikea päätös.  Tallilla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia pitää Helmiä "sairaseläkkeellä" ja päätös olikin lähettää Helmin ikuisille vihreille niityille.  Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, Helmin entinen valmentaja ja osaomistaja päätti ottaa Helmin hoitaakseen ja mahdollisesti hankkia sillä varsan.  Toivomme Suville onnea projektiin ja odotamme innolla hyviä uutisia tulevaisuudessa.  Talli Helmikavio on edelleen voimissaan ja etsiskelee nykyään uutta "Helmeä", tällä kertaa Ruotsista.

Team Hurrila

toivottaa kaikille Vauhdikasta ja Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Nähdään koirien merkeissä!     

Camicats Kelly In Memoriam

Camicats Kelly

04.08.1998 - 10.12.2012

 

Familjens "mormor" har somnat in.

En fantastisk hund med stort hjärta.

Vem skall nu visa var skåpet skall stå..?

 

Hela Team Hurrila haltar.  Vi saknar Dig så.

Sov gott.

Camicats Kelly

04.08.1998 - 10.12.2012

 

Perheemme "mummu" on nukkunut pois.

Ainutlaatuinen koira isolla sydämellä.

Kuka nyt näyttää missä kaappi seisoo..?

 

Koko Team Hurrila ontuu.  Kaipaamme Sinua niin.

Nuku hyvin.

02.-03.12. Kelly hos Aminoff / Kelly Aminoffilla

Att livet överraskar är ingenting nytt, men då det handlar om tråkiga saker vill man gärna stå över.  På kvällen till den första advent släppte vi ut hundarna som vanligt på gården.  En snabb kisstur, då termometern visade -20 grader.  Vad som egentligen hände ute på gården under de korta minuter hundarna var ute, vet vi inte.  Kelly kom bara inte bort ifrån snön och Pasi fick bära in henne, då tassarna frös.  Väl inne tappade hon balansen och fick något som kunde liknas vid en hjärtattack.  Vi tog direkt kontakt med jourhavande veterinär i Björneborg, som bemötte oss på ett mycket vänligt och informativt sätt.  På grund av den stränga kylan hade Kellys hjärta överbelastats och veterinär Berndt Aminoff ville gärna ta in Kelly över natten för observation och provtagningar.  Idag fick vi hem Kelly med diagnosen förstorat hjärta.  Kelly har ordinerats hjärtmedicin och vätskeutdrivande läkemedel samtidigt som all form av överansträngning skall undvikas.  Nu hoppas vi att hon skall få krafterna tillbaka.

En liten hjärtpatient.

Pieni sydänpotilas.

Kun elämä yllättää se ei ole mitään uutta, mutta kun yllätykset ovat ikäviä jättäisi ne mielellään väliin.  Ensimmäisen adventin iltana päästimme koirat ulos kuten tavallisesti nopealle iltapisulle.  Mittari näytti -20 astetta.  Niiden muutamien minuuttien aikana koirien ollessa ulkona, emme tiedä mitä tapahtui.  Kelly oli jähmettynyt lumeen ja Pasi kantoi sen nopeasti sisään tassujen palellessa.  Sisällä Kelly kadotti tasapainon ja sai sydänkohtausta muistuttavan kohtauksen.  Otimme heti yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin Porissa, joka heti ystävällisesti antoi ohjeita.  Ilmeisesti kova pakkanen oli rasittanut Kellyn sydäntä ja eläinlääkäri Berndt Aminoff halusi mielellään ottaa Kellyn yöksi tarkkailuun ja kokeiden ottoon.  Tänään saimme Kellyn kotiin ja diagnoosi oli laajentunut sydän.  Kellylle on määrätty sydänlääkettä ja nestettä poistavaa lääkitystä ja samalla kaikenlainen rasitus on kielletty.  Nyt toivomme, että Kelly saa voimansa takaisin.

17.11. Maroon Piper in action

När våra aktiviteter på hundfronten ligger lite nere p g a årstiden ser Helmi till att hålla oss igång.  Vi hade ägarträff i helgen ute hos tränare Katri Pakarinen och för första gången skulle vi få se när Katri heatade Helmi.  Det var mycket roligt att få se hur fint Helmi trivs med Katri och att vi har fått ett fungerande samarbete mellan häst och tränare.  Nu vågar vi blicka framåt.  Fortsätter allt att utvecklas enligt planerna så är siktet inställt på provstart i januari nästa år.

Helmi in action och i full mundering.

 

Helmi in action ja varusteissa.

Nyt kun on hiljaista vuodenajasta johtuen meidän koirien rintamalla, Helmi pitää meidät liikkeellä.  Meillä oli omistajatapaaminen viikonloppuna valmentaja Katri Pakarisen luona ja saimme ensimmäistä kertaa nähdä Katrin hiittaavan Helmin kanssa.  Oli todella hieno nähdä miten hyvin Helmi viihtyy Katrin kanssa ja että yhteistyö hevosen ja valmentajan välillä toimii.  Nyt uskallamme katsoa eteenpäin.  Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan tavoitteena on koelähtö tammikuussa ensi vuonna. 

28.10. På besök hos Helmi / Helmin luona

I söndags tog vi en tur ut till ett vintrigt Kokemäki för att hälsa på Helmi igen.  Vi har försökt att besöka henne varannan vecka för att ta del av hennes utveckling och lära känna henne bättre.  Maroon Piper har ju visat sig ha ett humör utan dess like och hennes första sejour hos tränare Ketola blev endast ett par veckor, då Helmi hellre serverade sparkar och visade tänderna åt honom än samarbetade.  Kanske är det det franska blodet i henne som gett henne ett mycket personligt temperament...  Helmi väljer sina "människor" och med värdefull bakgrundsinformation från en före detta kvinnlig tränare, börjar vi få en bild av Helmi och hennes beteende.  Helmi står nu hos tränare Katri Pakarinen, en trevlig ung tjej från östra Finland.  De verkar ha funnit varandra och både träning och dagliga bestyr fungerar utan större besvär.  Katri är mycket nöjd med hur Helmi rör sig.  Helmi vet också mycket väl vad det handlar om ute på travbanan, då Katri berättade att Helmi gärna vill sätta iväg direkt när man voltar upp henne för start.  En stor häst med mycket ben och brinnande iver har resulterat i galopp, men med god träning och Katris handlag börjar även den biten fungera.  Helmi hade dessutom haft oturen att få en släng av hästinfluensa i förra veckan.  Dels är det på grund av årstiden, dels säkert också till viss del beroende på att hon redan bytt stall två gånger på kort tid efter att under fyra års tid ha bott på ett och samma ställe.  Vi har dock ingen panik med att starta Helmi.  Det viktigaste just nu är att hon blir frisk och att vi har ett samarbete mellan häst och tränare som fungerar.  Det känns som vi är på rätt väg nu.  Jättekul!

 

Maroon Piper alias Helmi.

Maroon Piper eli Helmi.

Kävimme viime sunnuntaina taas Kokemäellä katsomassa Helmiä ihanassa talvisäässä.  Olemme yrittäneet käydä Helmin luona joka toinen viikko seuramassa Helmin kehitystä ja tutustumassa Helmiin paremmin. Maroon Piperillä on aikamoinen luonne ja hevosen ensimmäisessä paikassa, Ketolan valmennuksessa se oli vain pari viikkoa, koska Helmi tarjosi mieluummin kaviota ja puri kuin teki yhteistyötä Kaukon kanssa. Ehkä Helmin temperamentti osittain johtuu neidin ranskalaisesta verestä...  Helmi valitsee "ihmisensä" ja Helmin entiseltä naisvalmentajalta olemme saaneet arvokasta taustatietoa, jolla kuva Helmistä hevosena ja sen käytöksestä pikkuhuljaa muodostuu.  Helmi asuu tällä hetkellä valmentaja Katri Pakarisen tallissa.  Katri on todella mukava nuori nainen Itä-Suomesta.  Katrin kanssa valmennus ja päivittäiset askareet ovat toimineet hyvin ja tuntuu, että heistä tulee hyvä parivaljakko.  Katri on todella tyytyväinen Helmin liikkumiseen.  Helmi tietää myös hyvin mistä on kyse kun ollaan raviradalla, koska Katrin mukaan Helmi on heti valmis lähtöön volttitreeneissä.  Ongelmana on Helmin iso koko, kuumma luonne ja levottomat jalat, tuloksena laukka.  Oikealla valmennuksella ja Katrin hyvässä käsittelyssä kaikki alkaa kuitenkin sujua.  Viime viikolla Helmillä oli myös hevosflunssa.  Johtui varmasti osaksi vuodenajasta, mutta osaksi myös siitä, että Helmi on vaihtnut tallia lyhyessä ajassa asuttuaan sitä ennen neljä vuotta samassa paikassa.  Meillä ei ole mitään paniikkia saada Helmiä vielä kisaamaan.  Tärkintä on tällä hetkellä, että Helmi paranee ja yhteistyö hevosen ja valmentajan välillä toimii.  Tuntuu, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.  Kivaa!